Kettu ja sairas Kukko.
Waipu Kukko wuotehellen
Tuli Turka tautisexi
Sangen sairasti kowasti,
Tulipa tuttu towerinsa
Ystäwistä ylimmäinen.
Wanha Kettu wäipästellen
Kattomahan, keximähän
Tätä sairasta talosa
Kyseleepi kelpo lailla
Kuinga Kukko jaxaneewi
Mitä pahasti potiwi?
Mikä wamma warpahassa?
Tahi päässäkin porotus?
Kukku wastais waikiasti
Woiwotuxella walitti:
Mun on rintani rämänä
Kaikki keuhkoni kulunu
Jotta juuri henkämystyn
Jossas astuisit ulomma
Sinä sijrtyisit sikemmä
Henki wetoni wetäisin
Wilwastuisin wijliäxi
Wielä tästä wöyristyisin.
Oppi tästä Sadusta.
Moni tungenu tupahan
Taudin alla terwehtääpi
Waikka toiwoo tuonelahan;
Kalman hajun haiskahtaapi
Meistä, taudin muokatessa;
Moni tulowi mukoma
Nijnkuin Korppi kahtomahan
Joko kuolowi karihta
Jok' on pyörrystä potinut
Jotta saisi saalihixi
Kurmu kaikki kurkkuhunsa.
150 Satu.
Waimosta, joka Hukkui.
Oli Waimo onnetoinen
Joka wajosi wetehen
Hukkui wirtahan wälehen,
Tätä miesi murheellinen
Haki suurella surulla
Jotta löytäisi joesta
Hukkunehen hengettömän
Waimon ruumihin wedestä
Työnsi wenehen wesille
Paatin parahan talosa
Jolla souti suoritteli
Wasta wirtoa melowi
Kohden koskea kokeewi
Kexin kanssa kelwollisen,
Ratki kaikilta kysyywi
Jotka wastahan joella
Häntä sousit suannolla
Joss he tietäsit todella
Misä ylhällä ylemmä
Ruumis Akan rakkahimman
Kosken alla ajeloowi
Sillä täällä tännempänä
Kaatu katala wetehen
Wiery ulos wenehestä
Aiwan tuolla alempana
Suannolla sirkiällä:
Kaikki wastaisit wagasti
Huusit hänelle hywästi:
Ookkos hulluna, hopero!
Jossas ettit Emäntätäs
Haet waimo wainaajatas
Alta weden wierywäisen
Nijn sun täytywi todella
Kiwan alta ahkerasti
Alas souta alemmaxi
Hywin hakea halulla.
Eipä totta tosiahan
Wastais ukko uhkeasti,
Sillä waimo wainajani
Eukko tämä eläisänsä
Oli aina arwollainen
Juuri kumma, ja kamala
Itte pintainen peräti
Warsinni wastahakoinen
Joka soti soutamalla
Wasten tuulta ja tulea
Wasten altoja ajaxen;
Sentään uskon uiskelewan
Luulen wissihin wagasti,
Jotta jälkeen kuolemangin
Eukko erannut elosta
Wasta wirtoa wetäy,
Ylöspäin on yötynynnä.
Ei paha lyöden parane:
Ken pahan tawat sanowi
Se taiwaan tähdet lukowi
Meren aallot arwoapi.
151 Satu.
Hewonen ja Paarma.
Yxi oris oiwallinen
Ratsu juuri ramattawa
Korska, suuri ja kööljas,
Alla seisowi satulan
Hopiasta hohtawaisen,
Koreasti kaunistettu,
Suittet suussa ne silatut
Millä lienewät minatut,
Kanto päänssä pulskimasti
Keno niskoingin käweli
Päänsä pystyssä pitäwi.
Tämän kimppuhun käkesi
Hewos-paarma hörisewä
Istu paarma päähisille
Sijnä puhu ja pärisi:
Tästä suuttu suuri Ratsu,
Sano Paarmalle pahasti,
Sinä ilkiä itikka
Kuingas kehtaajat kamala,
Minun kuononi korean
Tulla turpani keralle;
Mene pojjes männistöhön
Luusi korjaa kamala
Muutoin lyön sun suutuxisa
Aiwan lijwaxi litistän.
Paarma lensi sitten pojjes,
Mutta wiha wielä mieles
Aiko kostoa kamala
Toisti pistöä paremmin
Tätä ruunoa rumasti.
Tuli oris oiwallinen
Joutu tielle juurikkoihin
Karisti tuo kannikkohon,
Tuli Paarma puremahan
Meni sieranten sisälle
Wielä reittengin wälihin
Puri pisti paha Paarma
Tätä hewosta hywästi.
Josta pillastu pahasti
Jouhi häntä joutawalle,
Että särki sääri-luunsa
Taitto jalkansa jalonsa
Sijhen kaatu suuri ruuna
Pienen Paarman pistoxista.
Yhtä pientä ylpiätä
Wiekkahinta wihollista
Waik' on woimasta wähänen
Älä härsytä hewillä
Älä yllytä yreldä.
Ole suuri sydämmestä
Ylönkatso ylpeitä
Willityitä wiekkaita;
Waro ittes waromalla
Pahan suowista pahoista.
Autuas on armon saanut
Pääsnyt päiwistä pahoista.