Genoveevan kärsimykset koituvat koko maalle siunaukseksi
Kohta kun oli tullut tiedoksi, että Genoveeva jo voi paljon paremmin ja oli suuresti toipunut kivuistaan, tuli päivittäin ihmisiä, jotka halusivat nähdä, hänet. Wolfin täytyi ritarisanallaan luvata Genoveevalle, ettei hän kieltäisi halvintakaan pääsemästä tämän luo. Siten tervehtijöiden luku tuli hyvin suureksi, ja useampia heistä pääsi aina yhtaikaa huoneeseen. Ihmiset olivat niin hiljaisia ja ujoja, että tuskin uskalsivat hengittää, eivätkä rohjenneet astua edemmäksi, vaan pysähtyivät ovensuuhun. Miehet seisoivat lakit kainalossa hartaina kuin kirkossa, ja pienet lapsetkin äitiensä käsivarsilla kohottivat kätösiään.
Genoveeva makasi enimmäkseen lepovuoteellaan tai istui valkeisiin puettuna nojatuolissaan, ja hänen kauniit, kalpeat kasvonsa näyttivät niin hurskailta ja taivaisilta, niin vienoilta ja lempeiltä, rakastavilta ja helliltä, että ne ihmisten mielestä näyttivät kirkkaitten säteitten ympäröimiltä. Hän kutsui ihmisiä tulemaan hiukan lähemmäs ja puhui heille sitten muutamia sanoja, jotka jäivät heille ikimuistoisiksi.
»Te rakkaat kunnon ihmiset», hän muun muassa lausui vienolla, suloisella äänellä, »minua ilahduttaa, että käytte minua katsomassa, ja kiitän teitä rakkaudestanne, jolla seuraatte kärsimyksiäni ja iloani. Ymmärrän hyvin, että teilläkin on monenlaisia kärsimyksiä, ja monenkin teistä täytyy nähdä paljon vaivaa maailmassa, mutta rakastakaa vain Jumalaa, luottakaa Häneen, älkääkä milloinkaan joutuko epätoivoon. Hän pelastaa kaikesta hädästä ne, jotka Häntä rakastavat. Missä kaikki näyttää olevan hukassa, siinä Hän vielä voi auttaa, missä hätä on suurin, siinä on apukin lähinnä. Hän suo kaiken lopuksi käydä hyvin, eikö totta? Ettekö itse selvästi näe sitä minun kohtalostani?
Tyytykää siihen vähään, mitä teillä on. Niukoissakin oloissa saattaa olla tyytyväinen, sen sain kokea erämaassa. Miten köyhiä lienettekin, niin teillä on kumminkin enemmän kuin mitä minulla siellä oli. Onhan teillä sentään mökki, vaatteet, vuode ja talvella lämpöinen pirtti sekä lämmintä ruokaa, eihän ihminen enempää tarvitsekaan. Älkää siis kiinnittäkö sydäntänne ajalliseen, älkääkä luottako elottomaan rahaan, vaan elävään Jumalaan. Hän voi pian tehdä rikkaimmankin köyhintä köyhemmäksi ja köyhimmän taas rikkaaksi. Senkin olette nähneet minusta.
Pysykää aina Jumalassa, rukoilkaa mielellänne ja säilyttäkää omatuntonne puhtaana. Ken on yhtä Jumalan kanssa ja pitää Hänet sydämessään, hänellä on taivas sydämessään. Rukous suo voimaa hyvän tekemiseen ja vahvistaa kärsimyksissä. Se halkoo pilvetkin eikä jää koskaan kuulematta. Hyvä omatunto on kaikissa kärsimyksissä, vankeudessa, taudissa ja kuolemankin lähestyessä pehmeä päänalanen. Sen saatte kokea kuten minäkin.
Kun omatuntonne teitä soimaa — ketäpä se ei soimaisi, vaikkakaan ei sellaisista rikoksista, joista minua syytettiin — niin pyrkikää ennen kaikkea sovintoon Jumalan kanssa ja turvautukaa Kristukseen, Hänen rakkaaseen Poikaansa. Hänet Jumala on antanut syntistä maailmaa vapahtamaan. Hän on syntiemme sovitus. Hän vuodatti verensä niiden tähden. Jos sanomme, ettei meillä ole syntejä, petämme itsemme, mutta jos syntimme tunnustamme, on Hän uskollinen ja vanhurskas ja antaa meille synnit anteeksi pelastaen meidät kaikesta vääryydestä.
Kuulkaa mielellänne evankeliumia, siitä saatte tietää kaiken paremmin kuin mitä minä voin teille sanoa. Evankeliumikirja toisessa kädessä ja risti toisessa kristinuskon ensimmäiset julistajat tulivat luoksenne. Vielä kerran, kuulkaa evankeliumia, pitäkää se sydämissänne, seuratkaa sitä, sillä se on Jumalan sanaa ja sisältää voiman tehdä kaikki ne autuaiksi, jotka siihen uskovat. Ajatelkaa myös aina: Ristissä on pelastus. Ristin tietä, läpi kärsimysten ja Kuoleman Kristus kulki kunniaan. Ristin tietä, läpi kärsimysten ja monien ahdistusten meidänkin on käyminen Jumalan valtakuntaan. Tahdomme yhdessä kulkea tätä tietä?» hän sitten lausui ojentaen vielä kaikille kätensä. Jokaisen piti kädenannolla luvata se hänelle.
Aviopuolisoille ja vanhemmille hän vielä erikseen puhui. Edellisiä hän kehoitti yksimielisyyteen ja rakkauteen varoittaen heitä mustasukkaisuudesta. »Älkää milloinkaan kuunnelko viekkaita kieliä, jotka tahtovat häiritä yksimielisyyttänne ja rakkauttanne», hän sanoi oman kokemuksensa perustuksella tietäen, mitä onnettomuutta sellaiset petolliset kielet voivat tuottaa parhaaseenkin avioliittoon. Vanhempia hän kehoitti kasvattamaan lapsiaan hurskaasti ja kristillisesti. »Katsokaa», hän sanoi monelle äidille, joka lapsi käsivarrella seisoi hänen edessään, »eihän lapsen otsaan ole kirjoitettu, mitä kaikkea se vielä saa maailmassa kokea. Nyt se vielä herttaisesti hymyilee elämälle, mutta koittaa aika, jolloin sekin on sureva ja itkevä, kuten kaikki tähän maailmaan tulleet. Kasvattakaa sitä sen vuoksi hyvin, jotta se saisi sisäistä voimaa kulkea maailman läpi. Kun minun äitini noin piteli minua käsivarrellaan, hän ei varmaankaan aavistanut, mitkä kärsimykset minua odottivat. Ellei hän sittenkin olisi totuttanut minua pienestä pitäen hartaasti luottamaan Jumalaan, olisi minun erämaassa täytynyt joutua epätoivoon, ehkäpä olisin tehnyt itsemurhankin, eikä minua silloin enää olisi. Ilman lujaa uskoa Jumalaan, Kristukseen ja iankaikkiseen elämään maallinen elämämme olisi surullista, lohdutonta. Juurruttakaa siis varhain tämä usko lapsiinne!»
Mertsin piti sitten vielä lahjoittaa joka lapselle jotain kaunista muistoksi eikä ketään laskettu menemään antimetta. Tämä kreivittären hyvyys ja ystävällisyys sekä hänen kauniit sanansa kävivät syvälle ihmisten sydämiin, niin että kovimmatkin miehet itkivät lasten lailla. Genoveevan hurskaus, hänen tuskansa, kärsivällisyytensä, sanansa ja esimerkkinsä olivat suureksi siunaukseksi koko maalle. Laajalti ympäristössä ihmiset muuttuivat paljon hurskaammiksi ja paransivat silminnähtävästi tapansa, ja monessa mökissä, missä ennen oli riidelty, vallitsi nyt sopu ja rakkaus, rauha ja tyytyväisyys. Hurskas piispa sanoi usein: »Kun Jumala tahtoo saada jonkun ihmisen levittämään paljon onnea, lähettää Hän tälle suuria kärsimyksiä. Sellainen kärsimys on silloin noita pyhiä siunauksia, joita Jumala itse suo. Genoveevan kärsimykset saavat enemmän hyvää aikaan kuin minun saarnani».