Perjantaina marraskuun 2. päivänä
Amiraali päätti tänään päästää kaksi espanjalaista maihin; toinen heistä oli Rodrigo de Jerez, toinen Luis de Torres, juutalainen, joka osasi hepreaa, kaldeaa ja arabiaakin. Hän antoi kahden intialaisen mennä heidän mukaansa, antoi heille lasihelmiä vaihdettaviksi elintarvikkeisiin sekä maustenäytteitä, joiden kaltaisia heidän olisi tiedusteltava, ja määräsi heidän matkansa pisimmäksi ajaksi kuusi päivää. Heidän oli etsittävä tämän maan kuningas ja jätettävä hänelle Kastilian kuninkaan ja kuningattaren kirje ja lahjat, tutustuttava hänen valtakuntansa laajuuteen ja valtansa suuruuteen, solmittava ystävyys hänen kanssansa ja palveltava häntä kaikin tavoin, mitä hän heiltä vaatisi.—
Amiraali laski, että tämän saaren etäisyys Ferron saaresta oli 1142 meripenikulmaa (todellisuudessa se oli 1105 mpk.) ja vakuutti vielä kerran, että olimme täällä mannermaalla emmekä saarella.
Lauantaina marraskuun 3. päivänä
Amiraali nousi eräälle ylänteelle tarkastellakseen maata; mutta tiheät metsät eivät suoneet minkäänlaista näköalaa. Hän ihaili kaunista vihreyttä ja lintujen laulua.
Sunnuntaina marraskuun 4. päivänä
Saatuaan tiedon, että läheisyydessä oli kanelipuumetsiä, amiraali lähti sinne, mutta niitä ei ollut. Hän näytti intialaisille kanelia ja pippuria, ja nämä selittivät merkein, että sellaisia kasvoi paljon lounaassa päin. Hän näytti heille myöskin kultaa ja helmiä, ja useimmat ukot vakuuttivat, että löytäisin niitä paljon Bohiosta, jossa asukkaat pitivät niitä kaulassa, käsivarsissa, jaloissa ja korvissa. Siellä oli yksisilmäisiä ihmisiä ja koirankuonolaisia, ihmissyöjiä, jotka leikkasivat vangeilta pään ja sukuosat ja joivat heidän verensä.—Amiraali päätti palata laivalle odottamaan niiden kahden miehen palaamista. »Tämä maa», kirjoittaa amiraali, »on erinomaisen viljavaa, täällä kasvaa mamesia, [[26]] eräänlaisia juurikkaita, jotka maistuvat melkein kastanjalta ja joita asukkaat viljelevät erittäin huolellisesti. Täällä on myöskin monenlaisia papuja ja puuvillaa, jota ei kylvetä, vaan kasvaa metsissä isoissa puissa ja melkein ympäri vuoden, sillä olen nähnyt samassa puussa avonaisia koteloita, toisia, jotka olivat aukeamaisillaan, ja kukkiakin.»
Maanantaina marraskuun 5. päivänä
Niñan ylipursimies pyysi amiraalilta palkkiota mastiksihartsin löytämisestä, mutta oli hukannut siitä näytteet. Amiraali antoi Rodrigo Sanchezin ja ylipursimiehen tehtäväksi etsiä mastiksipuut. He toivat vähän sitä hartsia, ja amiraali pani sen talteen antaakseen sen kuninkaalle ja kuningattarelle. Hän otti mukaan myöskin sen puun oksia ja sanoi, että se oli todellakin mastiksia, mutta sen pihka on kerättävä oikeana vuodenaikana, silloin täältä voisi saada tuhat sentneriä vuodessa.—Eräs intialainen sanoi, että se pihka on hyvää vatsankipuihin. Amiraali oli sitä mieltä, että Rio de Maresin satama sijaitsi otollisesti, jotta siihen voisi rakentaa linnoituksen, ja lisäsi: »Säätäköön Herra, jonka kädessä ovat kaikki voitot, kaikesta niinkuin hyväksi näkee.»—
Tiistaina marraskuun 6. päivänä