1. [Kuningas] Dž'eng Tang:in pesumaljaan oli kaiverrettu: 'Jos voit päivän [yhdenkin] elää uutena miehenä, silloin on uudistuttava päivittäin; yhä vain on uudistuttava päivittäin'.[45]
2. K'ang Kao:ssa sanotaan: 'Innosta kansaa itsensä uudistukseen!'
3. Laulujenkirjassa[46] (III. 1) sanotaan: 'Vaikka Džou[47] on vanha valtio, on sen kohtalo kuitenkin uusi.'
4. Ei siis ole olemassa mitään [hyvää] missä ihanneihminen (Džyin Tzï, ruhtinas) ei ponnistaisi viimeiseen saakka.
Ylläoleva selityskirjan toinen luku selittää 'kansan uudistamista'
(Hsin Min).[48] — Džu Hsi.
III LUKU.
1. Laulujenkirjassa (IV. 38) sanotaan: 'Kuninkaan peltoja[49] tuhannen Li:tä, kaikki tyynni kansan asuntomaata.'
2. Laulujenkirjassa (II. 76) sanotaan: 'Keltainen visertäjälintu (Oriolus) lepää korkean vuoren komerossa.' — Tzï (Kungfutse) sanoi [tästä:] "Keltainen lintu tietää lepopaikkansa. Voiko ajatella, että ihminen ei vetäisi linnulle vertaa?"
3. Laulujenkirjassa (III. 1) sanotaan: "Ylevän kuninkaallinen Uen Uang! Oi tuota lakkaamatonta ja loisteliasta levähdyspaikan kunnioitusta!" Toimien ihmisten ruhtinaana, hän lepää jalomielisyydessä (Ren); toimien ihmisten virkailijana, hän lepää harrasmielisyydessä (Džin); toimien ihmisten lapsena, hän lepää lapsenkunnioituksessa (Hsiao); toimien ihmisten isänä, hän lepää hellämielisyydessä (Tz'ï); suhteissansa kansalaisiin, hän lepää uskollisuudessa (Hsin).[50]
4. Laulujenkirjassa (I. 55) sanotaan: "Katso tuota Ts'ï-virran[51] mutkapaikkaa! Mikä vihreän bambumetsän viehkeys! [Siellä] on valistunut ruhtinas [myös] Uei-valtion (U-herttua). [Hän toimii] niinkuin leikkaisi, niinkuin viilaisi (norsunluuta); niinkuin hioisi, niinkuin kiilloittaisi [jalokiveä]. Kuinka hän onkaan arvokas ja vakava! Kuinka hän onkaan ylevä ja juhlallinen! Kun [meillä] on [tällainen] valistunut ruhtinas, niin häntä ei voida koskaan unohtaa."