X LUKU.
I. Mitä tulee siihen, että isänmaan (Taivaan alus) rauhoittaminen on sen yksityisvaltioiden hyvää hallitsemista, niin, kun hallitsija (Ylimmäinen) kohtelee vanhempiaan vanhempina, niin kansassa herää vanhempien kunnioitusta; kun hallitsija kohtelee iäkkäitä iäkkäinä, niin kansassa herää nuoremman veljen alistuvaa mieltä; kun hallitsija kohtelee säälien orpoja ja turvattomia, niin ei kansa tee toisin siinäkään. Ruhtinaalla (Džyin Tzï) on siis [tässä] tie (periaate), [varma] kuin viivoitin ja harppi.
2. Mitä hän vihaa ylemmissään, sitä älköön osoittako alemmilleen. Mitä hän vihaa alemmissaan, sillä älköön palvelko ylempiään. Mitä hän vihaa edessään olevissa, siinä älköön menkö takana olevia pitemmälle. Mitä hän vihaa takana olevissa, siinä älköön seuratko edessä olevia. Mitä hän vihaa oikealla, sitä älköön tarjotko vasemmalle. Mitä hän vihaa vasemmalla, sitä älköön tarjotko oikealle. — Tätä sanotaan viivoittimen ja harpin tieksi.
3. Laulujenkirjassa (II. 17) sanotaan: 'Kuinka meidän onkaan iloittava ruhtinaistamme, kansan vanhemmista (isä ja äiti).' Kun [ruhtinaat] rakastavat sitä mitä kansa rakastaa, ja kun [he] vihaavat sitä, mitä kansa vihaa, niin silloin heitä sanotaan: 'Kansan isä ja äiti'.
4. Laulujenkirjassa (II. 37) sanotaan: "Korkea ja jyrkkä on Etelän vuori jylhine kivilohkareineen! Ylevän ylevä on suuri opettajamme In![64] Koko kansa katsoo Teihin." — Niiden, joilla on valtion valvonta, ei sovi olla leväperäisiä. Jos he poikkeavat harhateille, ovat he koko isänmaan häpeä.[65]
5. Laulujenkirjassa (III. l) sanotaan.[66] "Niinkauankuin In-hallitsijasuku ei ollut kadottanut kansanjoukkojen suosiota, olivat [sen] ruhtinaat Jumalan (Šang Ti) vertaisia.[67] Otettakoon In-suvusta vakava varoitus. Ylhäistä asemaa ei [turvata] helposti." — Kun hallitsija periaatteillaan (Tao, tie) saavuttaa kansanjoukot, niin saavuttaa hän [samalla] valtiovallan; kun hän menettää kansanjoukot, menettää hän [samalla] valtiovallan.
6. Ruhtinas pitäköön siis ennen kaikkea huolta [omista] hyveistänsä. Kun hänellä on hyveitä, on myös miehiä. Kun on miehiä, on myös maata. Kun on maata, on myös aarteita. Kun on aarteita, on myös käyttövaroja.
7. Hyve on juuri, rikkaus on latva.[68]
8. Hyljätty juuri, vaalittu latva — riistävä ruhtinas, ryöstävä kansa.[69]
9. Kun siis aarteita kootaan, niin kansa hajautuu. Kun: aarteita hajotetaan niin kansa kokoutuu.[70]