20. Se, jolla on jalomielisyyttä (Ren) kohottaa omaa itseänsä (ruumis) varoen [oikealla] hoidolla. Väärä [valtiotaloudenhoitaja] (ei-Ren) kohottaa varallisuutta oman itsensä kustannuksella.
21. Milloinkaan ei ole tapahtunut, että tuo Ylin harrastaisi jalomielisyyttä, eivätkä alemmat harrastaisi oikeutta (I). Milloinkaan ei ole tapahtunut, että kansa harrastaisi oikeutta, eikä ruhtinaan asioita ajettaisi loppuun. Milloinkaan ei ole tapahtunut, että varastot olisivat rikkautta täynnä, eivätkä ne tulisi ruhtinaan käsiin.
22. Mong Hsien Tzï sanoi: ["Virkamies,] jolla on vaunut ja hevoset, ei kaitse kanoja eikä porsaita. [Toinen,] joka leikkaa [uhri-]jäitä, ei paimenna lehmiä eikä lampaita. [Kolmas,] jolla on sata vaunua, ei tarvitse [enää] verotulojen kokoilijaa. Jos sitä tarvitaan, niin mieluummin olkoon tämä virkamies varas".[78] — Tästä sanotaan: "Rikkaus ei ole valtion voitto. Valtion voitto on vanhurskaus (I)".[79]
23. Jos valtion tai perheen päämies korostaa varojen käyttöarvoa, joutuu hän varmasti pikkusielujen holhouksen alle. Jos tällaiselle pikkusielulle — luullen häntä hyväksikin — uskotaan valtion tai perheen [tärkeitä] toimia, niin seuraa siitä rinnan [Taivaan] tuhoa ja [ihmisten] ilkeyttä. Ja vaikka [sittemmin] saataisiinkin kunnon mies [hänen paikalleen], ei [tällä] olisi keinoja enää. Tästä sanotaan: "Rikkaus ei ole valtion voitto. Valtion voitto on vanhurskaus."
Ylläoleva selityskirjan kymmenes luku selittää 'valtion hyvää hallitusta' ja 'isänmaan rauhoittamista' (P'ing Tien Hsiā).
Selityksiä on kaikkiaan kymmenen lukua. Ensimmäiset neljä lukua käsittelevät yleispiirteittäin [teoksen] johtavia ajatuksia ja niiden merkitystä. Jälkimmäiset kuusi lukua käsittelevät yksityiskohdittain teoksen ala-asteikkoa. Viides luku valaisee hyvän käsittämisen tärkeyttä. Kuudennessa luvussa on esitetty hyvä [tahto] ihmisen [varsinaisena] perustuksena. Opintojen alkuaikoina on [näihin kahteen lukuun] kiinnitettävä mitä suurinta huomiota. Opiskelija älköön niiden yksinkertaisuuden vuoksi halveksiko niitä. — Džu Hsi.
4.
KIINALAISEN AJATTELUN LUONNE.
Koettaessamme eritellä kungfutselaiselta kannalta kiinalaiselle ajattelulle olennaisia piirteitä kiintyy huomiomme ensi kädessä seuraaviin seikkoihin:
1. Käytöllisyys. Intialainen metafysiikka on kiinalaisille vierasta. Käytännölliset tarkoitusperät ovat määränneet ajattelua ja sen muotoja. Kiinalainen filosofia, varsinkin vanhimpana aikana, on kauttaaltaan praktillista. Džu Hsi:n aikakaudella, 12:lla vuosis. j.Kr., on syvemmän mietiskelyn oireita — nähtävästi intialaista vaikutusta. Kaikkein mieluisinta ajatustyötä ovat kiinalaiselle antaneet siveys- ja valtio-opit. Näiden kiinteä yhteenkutominen lienee kungfutselaisuuden korkein saavutus.