Jaloarvonen Herra Tohtori!
Iloisessa toivossa olen minä, että ette katso' lii'an paljon luottauneeni rakkautehenne tietouden edistämiseen, sillä 50 ruplaa hopeassa olen minä täkäläiseltä Seuralta anonut päästäkseni Inkerin puolelta ja Novgorodin sekä Tverin lääneistä keräämään lauluja sekä muuta kerättävää. Se on minulle jo luvattukin. Epäelemättä on Wiipurin Seurakin ottanut samallaisen anomuksen korvihinsa. Vielä on omiakin rahatuloja. Niiden turvissa ai'on siis lähteä' parin viikon päästä matkoilleni vahvassa toivossa että vähitellen suoriutua' Teidän luoksenne Sibiriaan asti. Ainakin Kasaniin asti toivon pääseväni vaivaamatta Teitä matkarahoilla auttamaan, ja näin Teitä vakuutettuani vähemmästä kustannuksesta kuin viimeisessä kirjauksessani tapahtua' taisi, luotan vakavasti siihen, että Tekin hyvän asian puolesta panette neuvonne yhteen. Varmaankin saisi Pietarin Akademialtakin apua kuinhan olisi jotakuta Akademialle tärkeämpää, jota saisin matkalla ja sen päässä toimittaa', tutkia' ja tiedustella'. Ehkä auttaisi, jos olisitte hyvä ja puolustaisitte minua Sjögrenillä. Saisinhan minä matkalla rahvaan vanhasta puheesta, jäännöksistä ja muista merkeistä etsiä' tarkempia tietoja kussakin paikoin ennen asuneesta kansasta, joista jo kartat ovat antaneet paljon johdaketta, mutta monissa paikoin ei sitä enemmin, että ovathan vaan osoittaneet jonkun muukalaisen kansan ennen siellä olleen, mutta rahvaan muistissa, jäännöksissä ja muissa merkeissä, joita vasta paikalla taitaa tavata', voidaan kuitenkin tulla' paljoa enemmin tietämään.
Olisi minulla kyllä tarvis ja suuri halu täyttää' lukemiseni täällä Yliopistossa, mutta kuin varat estäävät ja luonto ei suinkaan kärsisi lainoja tekemään ja ilman sitä nyt ja ei muulloin Kalevala suuresti vaatii lisäystä, nyt ja ei muulloin Sibiriassa on kunnollinen johdattaja, niin olisi se väärin, jos nyt tuleviin tietämättömiin aikoihin lykkäisin asian, erinomattain kuin nyt on veres halu, joka ei anna' rauhaa ennen kuin sen mieliksi on tehty. Kulunut aikakin olisi vahingoksi.
Jo kesällä kuulin Valtaneuvokselta Sjögreniltä että olette anoneet paluu-matkarahoja, joita jäl'emmältä on luvattukin, kuin olen tietääkseni saanut, mutta joulun aikana tänne tulleesta kirjauksestanne nä'en että "ehkä oli Teillä mieli palaita' jo maaliskuussa, niin olette kuitenkin sittemme päättäneet pyytää' vuosiraha vieläkin vuodeksi". Jos ette olisi tätä päätöstänne täyttäneetkään, niin onhan kuitenkin Reguli jossakussa samoilla teillä kuin Tekin, sillä Pietarissa kuulin minä hänen Ungarista jo olleen lähetetyn takaisin matkoille Sibirian puolelle. Tietänette itsekin häntä ei olevan pitämistä niin suuressa arvossa, jonka tähden parahiten luotankin Teihin. Olkaate siis niin hyvä ja kirjoittakaate Valtaneuvoksen Sjögrenin luokse minulle vastauksen; hänen kauttansa minä voin saada' kirjauksenne käsihini, sillä parin viikon perästä mahtanen jo lähteä' täältä. Pyydän kuitenkin, että olisitte niin hyvä ja sallisitte muutamia kuukausia viipymääni Kalevalan j.n.e. hyväksi. Määrätkääte kuitenkin kuin kiirusti pitäisi joutumani. Olisin kyllä saattanut odottaa' kunnes viimeiselle kirjaukselleni lähettäisitte vastauksen, mutta sitte olisi jäänyt koko joukko jos ei kaikkikin aika runokeruusta pois, ja Seurat eivät suinkaan olisi antaneet mitään, niin että jos olisittekin tahtova minua luoksenne, niin se olisi tullut Teille paljoa enemmin maksamaan. Nyt toivon toimittavani yhdellä tiellä kaksikin aivan tarpeellista asiaa. Jos vielä en tulisikkaan Sibiriaan, niin on kuitenkin runon kerääminen niin tärkeä asia, että jo sen tähdenkin lähtisin, sillä Kalevalan runoja on paljon Inkerin maalla ja mitä jo on kerätty, on aivan hajanaista sillänsä Kalevalaan panna' ja vahinko olisi, jos ne nyt eivät tulisi Kalevalaan täydellisempinä.
Olkaate siis niin hyvä ja kirjoittakaate Sjögrenin luokse minulle, kyllä minä sieltä saan.
Nöyrin palvelijanne
D. E. D. Europaeus.
Hels[ingissä] 12 helmekuussa 1848.
39. Lönnrotille.
[8 p. huhtik. 1848.]
Paras Veljyeni!