Kiitoksia kirjoittamistasi 18 kesäk. ja 15 heinäk. Molemmat ovat olleet minulle varsin mieluiset. Edellisessä kirjoitat tarkoin Kalevalan uudesta valmistumisesta. Hyvä olisi, jos ilmoittaisit esipuheessa taikka sivujen alakertaan pannuissa muistutuksissa, esim. josko joku erinomainen seikka ja mutka perustaiksen ainoastansa yhden laulajan vain usiempienko sanoihin, esim. kuin mainitset uuden Kalevalan jälkeen "Ween emosen synnyttävän Wäinämöisen, Ilmarisen j.n.e." Nimestä Sampsa, sämpsä muistutan sen olevan venäläisen ristimänimen ja lyhennetyn sanasta Самсонь = Simson, taikka Samuil, joista varsinkin edellisestä Wenäläiset tekeevät Самся samoin kuin Ваня, Катя, Николя, Вася j.m.m. Suomalaiset, ei osaten ääntää' kahta erisukuista äänikästä, ovat paikoin mukauttaneet toisen paikoin toisen. Kuulin sen nimellisiä miehiä olevan Wenäen puolella, ja Ilomantsin Wenäen Lukkari, jolta kirjoitin suomistuneita venäläisiä ristimänimiä, sain myöskin tämän nimen. Tuuterin Seurakunnassa on kylän nimi Sämpsänpalo (ja toinen Kavehkontu). En kuitenkaan tullut kysymään sikäläisiltä Inkerikoilta (Wenäen uskosilta Inkeriläisiltä), jos heillä mainittu nimi on käytöksessä.
Mitä kuuluu jälkimäiseen kirjauksehesi, Meurmanin avuksi lähtemisestäni, niin toivon täältä pääseväni palautumaan nuoin kolmen kuukauden perästä. Huomena aj'on lähteä' dilisansivaunulla Uuteen Linnaan, jossa tapaan pienen Serkkuni Tohtorin Europaeuksen. Hänen luontansa aj'on sitte lähteä' karjalaisia tapaelemaan, joiden luonna toki toivon välttävällä onnella saavani toimittaa' askareitani, koska tulen olemaan "edestä kengässä, takaa raudassa". Kuin täällä "halera" julmasti murhaa ihmisiä, niin ovat täällä ihmiset, sitä enemmin julmistuneet kaikkien "haleran kantajien" päälle, niin että jokaisessa kylässä pelkäävät ja välttäävät enemmin kuin pirua, ja jos miehiä sattuu paikalle, niin kohta syntyy rähinä ympärille: "hajota' konttiis pi'an aikaa, taikka — —; taikka lähetään hovviin, (pappilaan)". Niihin minua jo on kul'etettu kolmessa paikassa. Kaksi viikkoa takaperin yritin Liissilän Seurakunnan kautta lähteä' suorinta tietä jalkasin Uuteen Linnaan, mutta mainituista syistä' en uskaltanut lähteä' Liissilästä eteen päin, varsinkin kuin sain kuullakseni, aivan huokealla vaan 3 hop. ruplalla dilisansivaunussa saattavani päästä' Pietarista Uuteen Linnaan. Eräässä Liissilän kylässä yrittivät ottamaan pois laukkuani, mutta kuin tempasiin takaisin ja sanoin en antavani, niin repäsivät sen suorastansa irti, niin että remelit lohkesivat irti. Tahdoin kyllä minäkin olla' hyvin äkänen puolestani, mutta miesjoukossa ei voima käynyt. Piti kaikki laukun solat ja vaatteeni taskut näyttelemäni, läkkiäkin maistamani. Kuin Suomalaiset jo kaikki olivat sellaiset, niin luultavasti Wenäläiset, niinkuin ennen koettuani olen keksinyt, ovat vieläkin enemmin nurinuskoiset. Liissilän takana olisi seurannut venäen uskosia Suomalaisia, joilla sanotaan olevan vähän erilainen murre' ja joita kutsutaan Ärrääjiksi, mutta tällä kertaa ei käynyt niiden luona käyminen laatuun, ehkä olisin kyllä mielelläni käynyt, koska ovat vielä sekä Sjögrenille, että muille oppineille Inkerin maasta kirjoittaneille tuntemattomat. Ärrääjien takaa olisi tullut ummikko Venäläistä 70 taikka 80 virstaa Uuteen Linnaan asti. Olisin kuitenkin lähtenyt vieläkin mänemään sitä tietä, jos eivät olisi kaikissa kylissä sanoneet sotskoin käyneen käskemässä panemaan vahtia kaikille kaivoille ja kavattamaan haleran kantajia. Samaa vakuutti eräs kirkon mieskin Seurakunnan Provastille Sundbladille, joka sanoi miehen olevan hyvin uskottavan ja kehoitti minua lähtemään Inkerin kirkolle, kysymään Stanovoi pristavalta, josko mitä sen tapaista käskyä on annettu. Sen luona kävinkin, mutta hän sanoi ei olleensa minkäänlaista käskyä taikka kieltoa antanut Kolerasta. Inkeristä toivoin pääseväni dilisansiin, kuin olin aivan liki Moskovan maatietä ja kestikievarin kohdalla, mutta ei näkynyt puuttuvan tilaa milloinkaan. Sentähden läksin sieltä likeellä olevaan Paulovskiin, ja siitä höyryvaunulla tänne'.
Kolera tappaa täällä hirmuisesti. Kuukauden se on ollut, ja sanomalehtien jälkeen sanotaan jo 21,000 henkeä lähteneen. Ympäri koko Wenäen maan Arhangelista Odessaan ja Rii'asta Kaukaasiaan on se levinnyt. Se on siis nyt paljoa julmempana kuin 17 vuotta takaperin. Jumala tietänee mihin se vielä kiihdottaa kansoja, jahka kerkeää levetä' Wenäläisiä ul'ommaksi. Täälläkin, jossa ulkomaiden valtaiset liikkeet eivät ole' pienintäkään hiiskausta saaneet syntymään, alkoivat jo kolmena päivänä perättäin 17, 18 ja 19 päivänä kesäkuussa vanhaa lukua talonpoj'at tapaelemaan muka haleran kantajia, joista yhtä löivät, niin että parin päivän perästä kuoli, mutta kuin itse saivat selkähänsä katujen kolkkiin naulattiin mainittujen seikkojen kertomukset ja pyhiä katukulkuja haleran tähden määrättiin, niin hävisivät nekin liikkeet. Jumalan kiitos ettei Suomen viimeiset sanomalehdetkään vielä ilmoita' tämän taudin sinne tuloa. Valtaneuvokselta Sjögreniltä kuulin sen jo ennen kuin Pietariin tulikaan ker'enneet Salmiin, jossa niinkuin Wiipurin Gouvernöri oli hänelle haastanut, 14 henkeä jo silloin olisi tullut kipeiksi ja 6 kuollut.
Uuden Linnan ja Tverin lääniin ko'ettelen nyt lähteä'. Sjögrenin kautta sain Akademialta puollustuskirjoituksen. Valtaneuvos Köppen toimitti täkäläisiin saksan sekä venäläisiin sanomiin kertomuksen matkustavista Suomalaisista, jossa puhuu hyviä sanoja puolestani ja antoi eriskin painaa' joukon ja jo lähetti edeltäpäin Uuteen Linnaan, johon toivoi jo ensi yrityksellä pääseväni. Jahkapas ko'ettelen siellä toisella tavalla onneani: rupean tietäjäksi ja lu'en sellaisia sanoja kuin: Neitsyt Maaria emonen rakas äiti armollinen, tule tänne tarvitessa ja muita sellaisia vaikka Kalevalastakin pippuriviinaan ja muuhun sellaiseen, joka koleratautiin sopii ja ynnä on tunnettu rahvaalta itseltä', niin ehkä sillä lailla te'en koleran enemmin voitokseni kuin vastuksekseni.
Erinomaisia lauluja täällä nyt vielä ei ole' puuttunut, Nyt koleran aikana on varsinkin vaikea ollut saada' jotakuta. Ehkä Tverissä saanen sillä keinoin paremmin, että sanon kerääväni loihtuja lisäksi koleraa ja muitakin tauteja vastaan ja vaan siinä sivussa ongin muita lauluja. Mitä olen käsittänyt lauluja, seuraavat kuitenkin tässä mu'assa. Häälauluja mielin enemmin kerättyäni painattaa' erinäiseen joukkoon, mutta saanenhan sitte Kajaanista takasinkin sinne lähetetyt kirjoitukseni. Mitä Tverin puolelta lillii. aj'on kohta ilmoittaa'.
Oiva ystävämme Kollan tekisi toki hyvän tekosen, jos toimittaisi valmiiksi Lauseopin Suomen Kielioppihinsa. Eivät nyt kuitenkaan nä'y' kykenevän sitä arvostelemaan. Jos lause'opista ei karttuisikaan paljon sanomista, niin onkin sekin tosi, ettei siitä ole' paljon erinäistä sanomista, kuin kielemme on muuallakin niin säännöllinen kuin suinkin ja siis sen lause'oppikin niin yhteisen lauseopin mukainen kuin suinkin. Sano' Hänelle paljon terveisiä niinkuin muillekin tuttaville
veljyeltäsi Europaeukselta.
Kuin nyt sattuu vähän aikaa olemaan, ja Meurman ei nä'y' kiirehtivän, niin pyydän, että Veikkonen! ilmoittaisit hänelle, mitä kirjoittanut olen, sillä kyllä luulen Itsestäsikin kirjoittavasi hänelle.
45. Lönnrotille.
[17 p. heinäk. v. l. 1848.]