Elä nyt heitä Suomen professoriksi etsimästäsi. Gottlund sanotaan niin pitkällä ja monisanaisella kirjoituksella kokeneet hyvästyttää itseänsä Nordenstamin puolustettavaksi, että Nordenstamin sanotaan kesken lukemisen ottaneet Gottlundilta sanat suusta pois. Ei toki sitä miestä pitäisi siihen virkaan yksinänsä pyrkimään laskettaman.
Elä terveenä! Sitä toivottaa
veljesi Europaeus.
Et nimittänyt, miten mietit Tikkaselta tarjotun Suomalais-Ruotsalaisen käsisanakirjan työn kanssa. Mutta eihän siihen tunnu Sinulla joutoakaan olevan.
88. Lönnrotille.
[18 p. kesäk. 1853.]
Kunnon Veljyeni!
Ethän tuota pahastune, jos vähän olen tullut viipyneeksi lähettämästä Sinulle kirjaistani Unkarilaisten sukulaisuudesta. Nyt sen lähetän ja voin nyt myöskin pyytää Sinua tarkkaamaan Castrénin ostjäkin kieliopissa sivulla olevaa 11 ensimäistä ratia, jotka vahvistavat melkein kaikki ne lisäkästen muutokset, joista minä kirjassa puhun, varsin senkin että k-ääni muuttuu n-äksi, sillä Castrén sanoo että g usein muuttuu ng-ksi (ja k, nk-ksi), mutta senkin että ng usein muuttuu n-ksi, joten siis g-kin (ja kyllä k-kin) voipi päästä n-ksi. Mutta tämä olkoon sanottu vaan sentähden, että jo Castrén on älynnyt ne puustavien muutokset, joista kirjassani puhun, sillä suomalais-ungarilaisten kielten lukusanoissakin ovat ne muuttuneet sanat niin selvästi yksiä, ettei niitä toisillensa kokonansa vieraiksi sanoiksi suinkaan voine päättää. Selitys päätteille sanoissa ötik, ikt[a]t, ykt j.n.e. on se ainoa, jolle halu tekee vielä tukevampia perustuksia. Todistuksille, että suomalais-ungarilaisissa kielissä kahdeksalle ja yhdeksälle löytyy nimitys yhdistyksillä kaksi kymmenestä ja yksi kymmenestä, olisi hyvällä edulla senkin voinut lisätä, että vogulin kielessä on 8 nöllou, 9 ontollou ja 10 lou; mutta se asia lienee jo ilmankin selvä, ja nähneehän jokainen lukija itsekkin tämän vahvistavan kohdan wogulin luku-sanoissa, niinkuin se muidenkin heimo-kieltemme enemmin tärvätyissä lukusanoissa läpensä näkyy.
Yksi ja toinen on sanonut, että lukusanat ovat niin vähät, ettei niitä paljon miksikään heimolaisuuden todistukseksi voi sanoa. Mutta niille minä olen vastannut, että vähintäkin sen ne todistavat, että Unga[ri]laiset ja muut sukukansoiksemme mainitut Suomalaisten kanssa silloin olivat ihan yhdessä joukossa, kuin ne sen verran alkoivat viisastua, että rupesivat lukemaan yksi, kaksi, kolme, ja että paitsi sitä sianimet osoittavat niiden jo silloin olleen yhtä joukkoa, kuin ne alkoivat ajatella kokoon semmoisia sanoja kuin minä, sinä, hän, tämä, tuo j.m.m. Epäileminen vaatii tässä siis sen luulon ottamista, että ihmiset ennen ihan puhetta tietämättöminä jonkun aikakauden elivät, jota kaiketi mainituilla todistuksillani yhtä vähän voin kumota kuin todistaakkin, mutta jota ihmisen järki kokonansa kamoo.
Tällä välillä olen käynyt suuressa kirjastossa ja ottanut sieltä silmäilläkseni Gyarmathin, josta ennen vaan lukusanoja hätäiseltä hain. Mainitun kirjan löysin varsin arvolliseksi, enemmin kuin senaikuisesta voisikaan luulla. Siitä sain uusia välimuotoja, jotka vahvistavat ei ainoastansa sen, että nöllou ja nyoltz ovat tulleet sanasta kahdeksan, mutta vielä senkin, että mietteeni päätteistä sanoissa ötik, iktat j.n.e. on oikia. Gyarmathin johdolla tahdon vielä kysyä kirjastosta muitakin kirjoja, joista toivon lisämuotoja 9 nimityksiin, jotka Gyarmathi on pois heittänyt, ja kukaties muutakin hyvää. Näistä ajon kohta kirjoittaa Aamulehteen.