MILON (ihastuneena). Kas, tuossapa hän itse onkin.
II Kohtaus.
Samat ja Sofia.
SOFIA. Milon! Sinäkö todella?
PRAVDIN. Sepä vasta onnen sattuma!
MILON. Tässä nyt on se, joka on vallannut sydämmeni. Rakas Sofia, sano toki, minkä sattumuksen kautta näen sinut täällä?
SOFIA. Voi, kuinka paljon olen kärsinyt siitä saakka, kun viimeksi tavattiin! Nuo häijyt sukulaiseni…
PRAVDIN. Älä kysy, Milon, häneltä sellaista, mitä hänen olisi niin ikävä kertoa… Kyllä sinä saat minulta kuulla, kuinka törkeästi he ovat…
MILON. Kelvottomat ihmiset!
SOFIA. Tänään kuitenkin, ihan ensi kerran, rouva Prostakoff kohteli minua toisella tapaa. Kuultuaan, että enoni tekee minut perillisekseen, hän muuttui häijystä niin kovin helläksi ja ystävälliseksi, ja kaikista hänen viittauksistaan minä ymmärsin, että hän aikoo toimittaa minut poikansa vaimoksi.