STARODUM. Te puhutte, niinkuin upseerin tulee puhua — olette vaatimaton, mutta sanotte totuuden suoraan. Sellaisista miehistä minä pidän. (Ottaa Milonia kädestä.) Suo minun äijän sinutella sinua, kuten tapani on.
MILON. Te kohtelette minua niin ystävällisesti, että uskallan nyt jo puhua teille asiasta, joka on sydämmeni salaisuus. Teistä riippuu, saavutanko sen onnen, jota jo kauvan olen kiihkeästi toivonut. Niin, suoraan sanoen, minä pyydän teiltä vaimokseni sisarenne tytärtä. Hän ja minä olemme jo kauvan tunteneet toisemme ja myöskin tunnustaneet toisillemme.
STARODUM (Sofialle, iloisena). Kuinka? Sinun sydämmesi on valinnut sen, jota minäkin aijon sinulle esittää! Tuossa on sinulle se sulho, josta puhuin…
SOFIA. Ja minä rakastan häntä koko sydämmestäni.
STARODUM. Te ansaitsette toisenne. (Riemuisena liittäen heidän kätensä yhteen). Mielelläni annan suostumukseni teidän liittoonne.
MILON (syleillen Sofiaa). Nyt olen saavuttanut onneni! (Yhtäaikaa.)
SOFIA (suudellen Starodumin kättä). Olen niin onnellinen!
PRAVDIN. Ja minä iloitsen teidän onnestanne.
STARODUM. Kyllä minäkin olen tyytyväinen.
MILON (suudellen Sofian kättä). Siis vihdoinkin saan sinut omakseni!
SOFIA. Ikuisesti sinua rakastan!