MITROFAN. On, on, älä suotta huolehdi!
RVA PROSTAKOFF (Starodumille). Oletko saanut hyvin levätä, rakas ystävä? Koko ajan me hiivimme varpaillamme neljännessä huoneessa, jott'emme sinua häiritsisi; emme tohtineet ovestakaan katsoa; kun sitte kuuntelimme, olit sinä jo aikoja suvainnut astua tänne. Suo anteeksi…
STARODUM. Hyvä rouva, minusta olisi ollut hyvin harmillista, jos te olisitte tulleet tänne aikaisemmin.
SKOTININ. Aina sinä, sisko, kuin mikäkin kummitus, tulet perässäni.
Minä tulin tänne omalle asialleni.
RVA PROSTAKOFF. Ensiksi pyydän kaikkia olemaan niin hyvät ja istumaan. (Muut, paitsi Mitrofan ja Jeremejevna istuutuvat.) Asia on seuraava. Meidän vanhempiemme rukouksista — kuinkas me syntiset voisimme itse saada rukouksemme kuulluiksi! — niin, meidän vanhempiemme rukouksista on Jumala meille lahjoittanut rakkaan Mitrofanin. Me olemme parastamme koettaneet, jotta hänestä tulisi sellainen, jollaisena hänet nyt näet. Etkö viitsisi nähdä sitä vaivaa, että tarkastaisit, mitä hän meillä on oppinut?
STARODUM. Tietooni on jo tullut, että hän juuri on päättänyt opintonsa. Olen kuullut puhuttavan hänen opettajistaan ja arvaan jo ennakolta, millainen lukumies hänestä on täytynyt tulla Kutjeikinin johdolla ja millainen matematikko Tsifirkinin johdolla. (Pravdinille.) Tekisi mieleni tietää, mitä kaikkea se saksalainen on hänelle opettanut.
RVA PROSTAKOFF. Kaikkia tieteitä. (Yht'aikaa.)
PROSTAKOFF. Ihan kaikkia.
MITROFAN. Kaikkea, mitä vaan tahdotaan.
PRAVDIN (Mitrofanille). No, esimerkiksi, mitä?
MITROFAN (antaa hänelle kirjan). Kielioppia.