(Kaikki rientävät.)
(miehelleen). Katso, että huomenna aamulla kello kuusi vaunut ja hevoset ovat valmiina takaportaiden edessä. Kuuletko? Älä vaan lyö laimin!
PROSTAKOFF. Kyllä kuulen, vaimo kulta.
RVA PROSTAKOFF (Jeremejevnalle). Koko yö tulee sinun valvoa Sofian kamarin oven edessä. Heti kun hän kuuluu heräävän, juokse minun luokseni!
JEREMEJEVNA. Luottakaa minuun, armollinen rouva.
RVA PROSTAKOFF (Mitrofanille). Sinä, rakas poikani, ole valmiina kello kuuden aikaan lähtemään ja pane siihen huoneesen, joka on Sofian kamarin vieressä, kolme renkiä jo hyvissä ajoin, ja eteiseen kaksi renkiä avuksi.
MITROFAN. Kyllä minä, sen teen.
RVA PROSTAKOFF. Menkää Jumalan nimeen (kaikki menevät). Kyllä tiedän, mitä on tehtävä. Missä viha, siinä armokin. Kai ukko ensin suuttuu, mutta täytyyhän hänen pakostakin antaa anteeksi. Ja me otamme omamme.
(Esirippu laskee.)
V Näytös.