MILON (sysää Sofiasta pois Jeremejevnaa, joka on tarttumassa Sofiaan kiinni; huutaa ihmisille, joita ei näy, kädessä paljastettu miekka). Älköön kukaan astuko minun luokseni!
SOFIA (heittäytyen Starodumin syliin). Suojele minua!
STARODUM. Mikä nyt on hätänä?
PRAVDIN. Onko tehty väkivaltaa?
SOFIA. Oikein vapisen vielä! (Yht'aikaa.)
JEREMEJEVNA. Nyt olen hukassa!
MILON. Ne heittiöt! Tänne tullessani näin joukon ihmisiä, jotka raahasivat Sofiaa kainaloista, huolimatta hänen huudoistaan, ja olivat jo vähällä saada hänet portailta vaunuihin.
SOFIA. Tuossa on pelastajani!
STARODUM. Olipa Jumalan onni!
PRAVDIN (Jeremejevnalle). Sano heti paikalla, minne aijottiin viedä tämä neiti, tai muuten minä…
JEREMEJEVNA. Vihille, hyvä herra, vihille.
RVA PROSTAKOFF (näyttämön takana). Konnat! Hirtehiset! Joka ikinen on piestävä kuoliaaksi!