STARODUM (nähdessään rouva Prostakoffin masentuneena). Saat nähdä, rouva, että sinun on paljoa parempi olla, kun et enää pääse tekemään toisille pahaa.
RVA PROSTAKOFF. Kiitos hyvästä neuvosta! Minne minä sitten kelpaan, kun en omassa kodissani saa hallita mieleni mukaan?
VI Kohtaus.
Samat, Jeremejevna, Vralman, Kutjeikin ja Tsifirkin.
JEREMEJEVNA (tuoden opettajat Pravdinin luo). Tässä nyt on koko meidän joukkomme.
VRALMAN (Pravdinille). Teite korkest kunnialine herra on tahto kutsu minu tykö.
KUTJEIKIN (Pravdinille). Luoksenne minut kutsutitte.
TSIFIRKIN (Pravdinille). Mitä käskette, arvoisa herra?
STARODUM (on Vralmanin tultua tarkastellut häntä). Kas vaan! Sinähän se oletkin, Vralman!
VRALMAN (tuntee Starodumin). Ai, ai, ai, ai. Se ole te, minu hyve herra! Te jaksa hyvin, oikein hyvin!