PRAVDIN. … kaikkea onnea, jota kunnon ihmiset ansaitsevat.
RVA PROSTAKOFF (syösten syleilemään poikaansa). Sinä yksin olet minulle jäänyt, rakas Mitrofan kulta!
MITROFAN. Pysy erossa, äiti! Kylläpä sinä tartutkin kiinni…
RVA PROSTAKOFF. Sinäkin — sinäkin hylkäät minut! Voi sinua kiittämätöntä! (Pyörtyy.)
SOFIA (rientäen rva Prostakoffin avuksi). Voi, voi — nyt hän pyörtyi!
STARODUM. (Sofialle). Auta häntä, auta! (Sofia ja Jeremejevna auttavat.)
PRAVDIN (Mitrofanille). Kelvoton poika! Sinä vielä tahdot viedä äidiltäsi hengen! Juuri hänen rakkautensa sinuun onkin suurimpana syynä kaikkeen tähän onnettomuuteen!
MITROFAN. Kyllä kai — se on vaan noin olevinaan…
PRAVDIN. Suus kiinni, julmuri!
STARODUM (Jeremejevnalle). Kuinka on hänen laitansa?