"Sitten en voi sanoa olevan parasta luottaa heihin."
"No, se on rehellistä puhetta."
"Mutta mitä sanon heille?"
"Anna heille hyviä sanoja kuten hekin meille."
"Mitä hyviä sanoja?"
"No, anna heidän ilmottaa kuninkaalle, että me olemme muukalaisia, jotka ankara myrsky ajoi tälle rannikolle; että sydämen pohjasta kiitämme hänen kohteliaasta tarjouksestaan, jota ilomielin käytämme, jos meille esiintyy pulaa; mutta että meillä ei tällähaavaa ole aihetta tulla maihin. Huomauta myöskin, että me emme turvallisesti voi jättää laivaa sen ollessa nykyisessä tilassaan, meidän kun päinvastoin täytyy huolellisesti pitää silmällä sen asemaa ja olla valmiit ensimäisellä suotuisalla nousuvedellä koettamaan saada se irti, asettuaksemme ankkuriin."
"Mutta hän odottaa teidän sitte saapuvan maihin vieraisille hänen luokseen, toivoen jotakin lahjaa kohteliaisuutensa palkinnoksi."
"Saatuamme laivan selvälle vedelle ja paikattuamme sen vuodot me osotamme hänelle kiitollisuuttamme."
"Ei, voittehan tulla hänen luokseen yhtä hyvin nyt kuin silloinkin."
"Hei, ystävä, ymmärrys hoi; enhän sanonut, että me sitte tulemme hänen luoksensa: kiitollisuuttamme vain osotamme sitte!"