Jeanne oli odottanut häntä tavallista levottomammin. Hänen aina hereillä olevalta luulevaisuudeltaan eivät olleet jääneet näkemättä ne lukuisat vaarat, jotka näissä tanssiaisissa, varsinkin naamiaisissa monine kauniine, kiehtovine naisineen, vaanivat herkästi syttyvää mieltä. Hän ei tiennyt ainoastaan sitä, ettei prinsessa de Rohan pitänyt peliään menetettynä, vaan myöskin, että ihastuttava madame Forcalquier ja kaunis Pengord paloivat halusta saada raivatuksi hänet tieltään. Jeanne huokasi raskaasti. Olihan hän itse eräässä samanlaisessa tilaisuudessa kahlinnut ja valloittanut kuninkaan sydämen ja mielen!
Kuninkaan muoto Jeannen luo tullessa ei juuri ollut — iloinen. Jeanne muuttui vielä levottomammaksi luullessaan, että uuden suhteen solmiaminen on saattanut jäädä häneltä huomaamatta.
Kuningas suuteli häntä huolimattomasti ja hajamielisesti. Jeanne salasi kauhunsa ja kysyi ystävällisen levottomasti:
"Eivätkö kaikki teidän majesteettinne toivomukset ole toteutuneet?"
"Ovat kyllä, mutta sittenkin minusta tuntuu ikävältä. Lopultakaan sitä ei ole ainoastaan kuningas, vaan myöskin ihminen. Ja dauphin — en rakasta häntä erikoisen hellästi, mutta minun kävi häntä sääli."
Hän oli hetkisen vaiti. Lämmin säälintunne, jommoista harvoin näki hänen piirteissään, kuvastui hänen kauneilla kasvoillaan.
"Sinä tiedät, Jeanne", jatkoi Ludvig, "että ranskalaisen perhelain mukaan aviovuodetta ympäröivät verhot, niin pian kuin papit ovat sen siunanneet, ovat auki pari minuuttia, jolloin vastanaineet ovat alttiina koko hovin katseille".
Jeannelta pääsi kauhun ilmaus.
"Kuinka epähienoa!" huudahti hän ja säikähti samassa varomattomuuttaan.
"Se ei ehkä ole niinkään hienoa, mutta laki on jyrkkä. Olin antanut ystäväsi Moritz Saksilaisen tehtäväksi lieventää niin paljon kuin mahdollista pikku veljentyttärensä tilannetta ja lähettänyt hänet sinne makuukomeroon. Pikku prinsessa suhtautui, luojan kiitos, asiaan naivisti ja luonnollisesti. Mutta dauphin veti lakanan silmilleen tukahduttaakseen äänekästä itkuaan. Hän ei voi unohtaa Maria Raphaelaa. Pelkään, että pikku dauphinen on alussa sangen vaikea tulla toimeen puolisonsa kanssa. Meidän on nähtävästi pakko ruveta pitämään hänestä huolta, Jeanne." Onnellisena, ettei kuninkaan alakuloisuuteen ollut muuta syytä, Jeanne lupasi täyttää kaikki hänen toivomuksensa. Silloin kuningas heti rauhoittui ja näki taas tulevaisuuden valoisampana.