Jeannen arkaluontoinen terveys sai tämän ainaisen levottomuuden, näiden olinpaikkojen alituisten muutosten tähden kestää kovaa kamppailua.
Se huolellinen hoito ja maidonjuonti, minkä Quesnay oli määrännyt täsmällisesti hänen noudatettavakseen, hänen täytyi tahtoen tai tahtomattaan lyödä laimin rasittavilla matkoilla.
Säästääkseen edes hermojaan kiihtymästä pitkien erojen aikana pikku Alexandrastaan hän oli pyytänyt kuninkaalta lupaa saada ottaa lapsen mukaansa.
Ludvig suostui tähän sitäkin suuremmalla mielihyvällä, kun hän piti sydämellisesti tuosta pikku tytöstä.
Hänestä oli rattoisaa ja huvittavaa askarrella iloisen, lahjakkaan lapsen kanssa, joka oli kuin ilmetty äitinsä.
He olivat viettäneet pari rauhaisaa päivää Crécyssä. Huomenna tai ylihuomenna oli taas lähdettävä liikkeelle.
Päivällisaterian jälkeen Jeanne oli vienyt pikku tyttönsä nukkumaan. Hän oli nauranut ja hullutellut lapsen kanssa. Vihdoinkin hän sai edes kerran niin tehdä kevein sydämin.
Kuningas oli ilmeisesti viihtynyt oikein hyvin Crécyssä. Hän oli ollut koko päivän iloinen ja reipas. Ei yksikään pilvi himmentänyt Jeannen näköpiiriä. Ludvig eli vain hänelle.
Kun Alexandra oli painanut vaalean päänsä lepoon, meni Jeanne huoneeseensa, kuten muinakin iltoina, ottamaan vastaan kuningasta.
Kuningas antoi odottaa itseään kotvan. Vihdoin hän saapui — vakavana, tuiman ja synkän näköisenä.