Hän toimitti kaikkien pukujen ja tarvikkeiden tarkastuksen ja otti koko joukon uusia apulaisia seuraavaksi talveksi: kaksi nuottien jäljentäjää, joukon mies- ja naispuolisia statisteja, kolmannen kähertäjän ja uuden peruukkimestarin.
Hän antoi työtä seitsemälle räätälille, jotka saivat tehtäväkseen laittaa varustuksia tulevaa talvinäytäntökautta varten, sekä kahdelle uudelle puvustonhoitajalle.
Hän hankki teatteripuvustoon uusia tanssikenkiä, silkkisukkia — ne maksoivat 15 livreä pari — sandaaleja, peruukkeja ja partoja.
Yhdessä, eno Tournehemin kanssa hän tarkasti huolellisesti ne 202 miesten ja 153 naisten pukua, jotka jo oli varastossa.
Hän laski eno Tournehemin avulla, että nämä puvut yhdessä tekotukkavaraston, jalokivijäljennösten ja kallisarvoisten apuneuvojen kanssa olivat tulleet maksamaan 2,300 livreä.
Tähän tulivat lisäksi kallisarvoiset tarvikkeet ja kulissit, jotka etevimmät taiteilijat olivat maalanneet.
Itseään varten Jeanne tilasi uuden sinisen taftikankaisen, kultaharsolla reunustetun puvun, joka maksoi 470 livreä — se oli tarkoitettu "Ismenen" osaa varten — ja aasialaisen puvun näytelmään "Almasis", silkkiompeleisen, heleän silkkitaftisen puvun, joka oli runsaasti silkki- ja hopeakukkasin kirjailtu ja joka maksoi 664 livreä, ja esittääkseen "Amorin" osaa näytelmässä "La vue" vaaleanheleän silkkiharsopuvun, joka oli päällystetty hopeisin ja vaaleansinisin korko-ompelein, ynnä solkia ja kaulanauhoja 110 livrellä.
Herra de Tournehem ravisti epäilevästi päätään. Tokkohan kuningas ajan oloon malttaa tyytyä moiseen alinomaa kasvavaan menosääntöön?
Jeanne löi nauruksi enonsa epäilyn.
"Ei hän niitä kysele! Hänellä on ollut iloinen ja onnellinen talvi, ja se hänelle riittää. Ja tiedättekö, mikä minun tarkoitukseni on, rakas setä?"