"Siitä taitaa tulla tehtävämme vaikein kohta." Choiseul pyöritti nauraen päätään.
"Ei ole olemassa mitään, rakas kreivi, jota Pompadour ei saa kuningasta tekemään! Paitsi katolilaisprotestanttista kysymystä on tässä asiassa muuan voimakas henkilökohtainen puoli, jota meidän ei sovi vähäksyä ja joka kenties tarjoaa meille suurimmat takeet: entisen neiti Poissonin turhamielisyys, sillä hän tahtoo mielellään, että keisarinna jää hänelle kiitollisuudenvelkaan. Sellainen on asian todellinen laita, jos tahdomme olla rehellisiä."
* * * * *
Kun Jeanne sai kuulla puhuttavan kuninkaan tuttavallisesta kirjevaihdosta kreivitär Choiseul-Romanetin kanssa, muuttui hän yhtä nurjamieliseksi Ludvig XV:lle kuin kiitolliseksi Choiseulille.
Mutta niiden luottamusta todistavien, Maria Teresialta saapuneiden tietojen johdosta, jotka lähettiläs oli tuonut, katosi mielikarvaus kuin tuhka tuuleen.
Jeanne käytti kaiken rakastettavuutensa, kaiken viehätysvoimansa, joka hänestä suinkin läksi, näyttääkseen olevansa Itävallan keisarinnan luottamuksen arvoinen ja suorittaakseen onnellisesti tehtävänsä kuninkaan luona.
Ludvig XV oli taas joutunut sellaisen mielialan valtaan, jolloin hänen oli vaikea selvitä edestakaisin hapuilevista ajatuksistaan. Kärsimättömänä ja hieman äreähkönä hän keskeytti Jeannen kaunopuheisen sanatulvan.
"Jos minä vain tietäisin, markiisitar, mistä syistä te niin innokkaasti harrastatte tuota sopimusta? Pelkästä vihastako Preussin kuninkaaseen? Tuo 'Sanssoucin erakko', joksi hän mielellään itseään sanoo, ei pienine maakaistaleineen ja muutamine sotamiehineen tosiaankaan ansaitse paljoakaan vihoittelua."
"Te unohdatte, sire, että Maria Teresia on Aachenin sopimuksen nojalla pakotettu luovuttamaan Schlesian Preussille."
Ludvig oli vaiti niinkuin aina silloin, kun hän sai epämieluisen vastauksen.