Jeanne hymähti surullisesti.
"Te annatte minulle kohta toisen nimen, rakas Bernis, huomenna, ylihuomenna, kolmen päivän kuluttua, kun minun tarinani on päättynyt."
Madame de Brancas astui huoneeseen. Hän syleili markiisitarta. Molemmat naiset itkivät ääneen.
"Minä olen luisumassa alas, rakas ystävä. Hänen majesteettinsa ei ole katsonut voivansa edes, vaivautua lähettämään minulle tietoa onnettomuudesta."
Madame de Brancas lohdutti häntä, ollen itse täydellisesti vakuutettu sanojensa pätevyydestä.
"Rakas markiisitar! Te ja kuningas, kuningas ja te muodostatte erottamattoman käsitteen. Te olette hänen sydämensä, hänen päänsä, hänen omatuntonsa. Niin kauan kuin kuningas elää, hän ei teitä hylkää."
He istuivat ääneti. Hetken kuluttua madame de Brancas kysyi abbé
Barnisiltä matalalla äänellä murhayrityksen tekijän nimeä.
"Hän kuuluu olevan eräs yltiöpäinen mies, nimeltä Damiens."
"Jesuiittain välikappale?"
"Sekin on mahdollista. Jotkut sanovat tapahtumaa jesuiittain, toiset parlamentin syyksi."