(Menevät ulos kaikki, paitsi Anna).
Viidestoista kohtaus.
ANNA (katsoo ikkunasta ulos, puhellen itseksensä). Kaunis mies se on tuo tukkiherra… ruunitukkainen ja silmät siniset. Käytöksessään vähän keikaroipi, mutta sehän lienee herrain tapana… Kyllä on vaan koko velikulta. (Naurahdellen) Mutta mikähän nyt vielä unhottui, kun tulla koikkailee noin takasin. Minäpä vaan en ole tietääkseni, en ole edes näkevinänikään.
(Menee piirongin luo, hyräilee itseksensä, järjestäen piirongin päällä olevia pikkuesineitä).
Kuudestoista kohtaus.
ANNA, NIKKINEN (tulee kiireesti).
NIKKINEN. Peijakas kun keppi unohtui! (Ottaa keppinsä, huomaa Annan) Ka, Anna täällä yksin hyräilee! (Kättelee) Hyvää yötä teille, Anna hyvä!
ANNA (hymyillen). Kovin nyt on kiire herralla?
NIKKINEN (taputtaa Annaa poskelle). Oi, Anna hyvä, sanokaa vaan
Niiloksi! Se on niin sievää lausua nimeltänsä.
ANNA (veitikkamaisesti näppää Nikkistä sormille). Johan nyt! Vai herraa sinutella.