"Tuo salaneuvos on aito englantilainen!"
* * * * *
"Näytät niin iloiselta", sanoi Heikki ystävälleen Baltasarilie.
"Silmissäsi palaa erikoinen tuli. Tunnetko itsesi onnelliseksi? Oi
Baltasar, haaveilet varmaankin kauniista asioista, mutta minun on
herätettävä sinut siitä. Se on ystävän velvollisuus."
"Mitä puhut? Mitä on tapahtunut?" kysyi Baltasar pelästyneenä.
"Kohta kerron", sanoi Heikki. "Säilytä vain mielenmalttisi, ystäväni!
Ajatteles, tuskin mikään muu onnettomuus maailmassa koskee kipeämmin
ja kuitenkaan on samalla helpommin voitettavissa kuin sinun.
Katariina -"
"Jumalan tähden", huusi Baltasar kauhistuneena. "Katariina, mitä
Katariinasta? Onko hän poissa, onko hän kuollut?"
"Rauhoitu", jatkoi Heikki, "rauhoitu, ystäväni! Ei Katariina ole kuollut, mutta sinulle hän on melkein kuollut. Tiedä, että pikku Sinnoberista on tullut salaneuvos ja että hänen kihlauksensa kauniin Katariinan kanssa on jokseenkin varmasti päätetty. Tyttö kuuluu olevan, taivas tietää miksi, aivan hullaantunut häneen."
Heikki luuli, että Baltasar nyt puhkeaisi hillittömiin, epätoivoisiin valituksiin ja sadatteluihin. Multa sen sijaan hän sanoikin rauhallisesti hymyillen:
"Jollei sinulla ole muuta kerrottavana kuin tuo, niin en tiedä mitään onnettomuutta, joka saattaisi surettaa minua."
"Etkö enää rakasta Katariinaa?" kysyi Heikki hyvin hämmästyneenä.