"Mutta mistä tyttö on saanut kaikki nämä hullutukset?" kysyi lääkintäneuvos.
"No niin", vastasi äiti, "hänellähän on vilkas mielikuvitus.
Oikeastaan ovat ne vain kovan haavakuumeen aiheuttamia unia."
"Ei siinä ole mitään totta", huudahti Fritz, "minun punaiset husaarini eivät ole sellaisia pelkureita, — tuhat tulimmaista, kyllä minä ne muutoin peittoaisin!"
Mutta setä Drosselmeier otti Marian polvelleen omituisesti hymyillen ja sanoi lempeällä äänellä:
"Oi, sinulle, rakas Maria, on annettu paljon enemmän kuin meille kaikille muille. Sinä olet, samoinkuin Pirlipat, synnynnäinen prinsessa, sillä sinä vallitset kauniissa ja loistavassa valtakunnassa. Mutta sinä saat kärsiä paljon, jos tahdot puolustaa muodotonta Pähkinänrusentaja-parkaa, kun Hiirikuningas ajaa häntä takaa kaikilla teillä ja poluilla. Kuitenkaan en minä, vaan sinä, sinä yksin saatat pelastaa hänet. Ole vain kestävä ja uskollinen!"
Ei Maria eivätkä muutkaan tienneet, mitä Drosselmeier tarkoitti näillä sanoilla; ne tuntuivat lääkintäneuvoksesta päinvastoin niin omituisilta, että hän koetti hovioikeudenneuvoksen valtasuonta ja sanoi:
"Rakas ystäväni, teillä on voimakas verentungos päässä, minä kirjoitan teille lääkemääräyksen."
Ainoastaan lääkintäneuvoksetar pudisti miettiväisenä päätään ja sanoi hiljaa:
"Minä aavistan kyllä, mitä hovioikeudenneuvos tarkoittaa, mutta en todellakaan osaa sanoa sitä selvin sanoin."
11. luku.