Pappi kääntyi hitaasti, ruhtinas epäili.
"Älä lähde pois suutuksissasi, hyvä Jabaster."
"Suruissani, herrani, ainoastaan suruissani, mutta suruni on syvä ja kauhea."
"Israel hallitsee Aasiaa, Jabaster. Miksi me pelkäisimme?"
"Salomon rakensi Tadmorin erämaahan, ja hänen laivastonsa toivat kultaa
Ophirista; vaan kuitenkin Alroy syntyi orjaksi."
"Mutta hän ei kuollut semmoisena. Maailman sultanit ovat kukistuneet minun edessäni. Minussa ei ole mitään pelkoa. Ei, älä mene nyt. Sinun täytyy ainakin vähäisen luottaa tähtiin, oppinut kabbalista. Katso, tähteni loistaa yhtä kirkkaana kuin minun onnenikin." Alroy veti varjostimen pois ja astui Jabasterin kanssa terrassille. Ihana tähti säteili korkealta. Kun he katselivat, sen väri muuttui ja veripunainen meteori välähti esiin sen kehästä ja katosi avaruuteen. Ruhtinas ja pappi katsahtivat yhtä haavaa toinen toiseensa. Heidän kasvonsa olivat vaaleat, kysyväiset ja levottomat.
"Herrani", lausui Jabaster, "lähtekäät Judeaan."
"Tämä tietää sotaa", vastasi Alroy koettaen toinnuttaa mieltänsä. "Ehkä melskeitä Persiassa."
"Melskeitä kotona, ei muualla. Vaara on käsissä. Katso eteesi."
Huikea huuto nousi puutarhoista. Se kuului kolme kertaa.