"Tälläkö tapaa upseeria puhutellaan?" sanoi Kalidas, Indialainen; "melkeinpä minun tekee mieli katkaista kieli suustasi."
"Älä yhtään huoli, pikku poikani", lausui Guebriläinen, "tässä saat dirhemin. Juokse tiehesi ja ole iloinen."
"Kah ihmettä!" irvisteli Neekeri, "hän antaa almuja."
"Ja te olette sukkela", vastasi Guebriläinen. "Tämäpä on kummallinen päivä."
"Mitä nyt tehdään?" kysyi Kisloch.
"Syödään päivällistä", esitteli Neekeri.
"Niin! tämän platanipuun alla", lausui Kalidas. "Hauska on olla yksinään. Minä vihaan kaikkia paitsi meitä itseä."
"Seisattukaat tähän, vanha konna", huudahti Guebriläinen. "Mikä sinun nimesi on?"
"Minä olen yksi hadshi", vastasi ystävämme Abdallah, armeliaan kauppiaan Alin perhekuntalainen, joka tänä päivänä oli hovipalveliain joukossa.
"Oletteko te edes Juutalainen, te rosvo?" kysyi Guebriläinen. "Tähän aikaan ei maksa vaivaa olla mitään muuta. Tuokaat vähäisen viiniä, te kirottu giauri!"