"Abidan, kuulen äänestä. Oletko sinä yksin?"
"Profetissa on muassani; ainoastaan hän."
"Silmänräpäys. Minä avaan portin. Vedä venhe holvistoon."
Jabaster astui alas galleriasta ja palasi hetken perästä molempain vasta tulleitten kanssa: nuori profetissa Ester ja hänen kumppaninsa. Jälkimäinen oli ruumiiltansa lyhytläntäinen, mutta erittäin jäntevä ja sukeva mies. Hänen kasvonsa olivat kovin synkät, mutta vaikka niitten alipuolessa oli jotakin tylyä, ilmestyi kuitenkin miettivä kauneus hänen korkeassa, kirkkaassa otsassansa ja vajonneissa silmissään — harvoin tavattava omituisuus itämaalaisten muodossa.
"Rankka yö", lausui Jabaster.
"Niille, jotka pelkäävät sitä", vastasi Abidan. "Aurinko on tuonut niin vähän iloa minulle, etten huoli ensinkään myrskystä."
"Mitä uutisia?"
"Tuskaa! tuskaa! tuskaa!"
"Tuo tavallinen virsi, sisareni. Eikö se päivä koittane koskaan, jolloin saamme sen muuttaa?"
"Tuskaa! tuskaa' tuskaa! sanomatonta tuskaa!"