"Menikö kuningatar tuota tietä?"
"Meni, herra."
"Kyynelet silmissä?"
"Ei! hyvin iloisena!"
"Nouda Honain — nouda nuolen nopeudella. Honain! — Honain! Hän vartioi tuossa ulkona. Minä olen elänyt elämäni parhaan osan, se on aivan varmaa. Minun sydämeni halkee. Schirene laskenee leikkiä! Haa! Honain. Suo anteeksi tämä hämmentynyt katsanto. Joudu asesaliin! joudu, joudu!"
"Miksi, herra?"
"Niin! miksi — miksi! Päätäni pyörryttää. Sinun veljesi — sinun suuri veljesi — kuningatar — kuningatar on vienyt minun sinettisormukseni, se on, minä annoin sen hänelle. Joudu, joudu! taikka hetken perästä Jabaster ei ole enää. Hän on mennyt. Pharez! sinun käsivartesi — minä tainnun!"
X.
"Hänen korkeutensa on kovin huonoissa voimissa tänään."
"He sanovat, että hän meni tainnoksiin tänä aamuna."