"Niin sinä voitat, minä en huoli kenen miekan kautta. Lähdetkö todella huomenna?"
"Päivän valjetessa. Jää nyt tänne, minä pyydän sinua, armaiseni!"
"Ei millään muotoa! — minä en jätä sinua. Minä olen aivan valmis.
Päivän valjetessako? Sydän-yö on kohta käsillä. Minä panen vähäisen
maata tälle sohvalle, ja matkustan kantovuoteellani. Oletko varma, että
Alp Arslan itse on lähtenyt sotaan?"
"Aivan varma, kultaseni."
"Perikato hänen kruunullensa! Me voitamme. Tuleeko Asriel meidän kanssamme?"
"Tulee!"
"Se oli hyvä; päivän valjetessa. Minua nukuttaa pikkuisen. Minä luulen, että panen tuokioksi maata."
"Tee niin, lintuseni; minä menen huoneeseni, ja aamun koittaessa minä herätän sinut suudelmalla."
V.
Kalifi palasi kammioonsa, jossa hänen kirjurinsa paraikaa työskentelivät. Astuessansa edestakaisin permannolla hän lausui heille tarpeelliset käskyt.