"Suuri totuus; elämäni on liian hyvin sen osottanut."
"Hän on tyynempi, sillä hetki on nyt käsillä. Minä lähden pihalle katselemaan sitä tähteä, joka hallitsee hänen kuninkaallista sukuansa."
II.
Kuun säteet tapasivat suihkulähdettä; pihan paadet olivat kirkkaassa valossa; kalliot kohosivat synkeinä yliympäri. Istuen lähteen reunalla ja pitäen vasemassa kädessään talismaniansa, Jabaster varjosi toisella kädellään silmiänsä, kun hän katseli loistavia taivaita.
Huuto kuului: hänen nimeänsä lausuttiin. Kiihtyneenä ja huohaten syöksähti Alroy ojennetuin käsin pihalle. Kabbalista hypähti ylös, sulki hänet syliinsä ja piti vaahtoavan ja vävähtelevän nuorukaisen hellästi käsissään.
"Jabaster, Jabaster!"
"Minä olen täällä, lapseni!"
"Herra on puhunut."
"Herra on meidän turvamme. Rauhoitu, Davidin poika, ja kerro minulle kaikki."
"Minä olen nukkunut, opettaja; eikö niin?"