"Minä olen kuullut näistä asioista", vastasi Scherirah miettivän muodolla. Äitini oli Juutalainen ja isäni Kurdilainen. Olipa heistä kumpi hyvänsä oikeassa, minä toivon, että pääsen autuaaksi."
"Löytyy vaan yksi Jumala ja Mahomet on hänen profeettansa!" huudahti
Kisloch; "vaikka minä juon viiniä. Saas tästä Hebrealainen."
"Niin minäkin luulen", lausui kolmas rosvo. "Minun isäni oli Guebriläinen ja uhrasi omaisuutensa uskontonsa hyväksi; ja seuraus siitä on se, että hänen poikansa ei saanut kumpaakaan."
"Mitä minuun tulee", sanoi neljäs rosvo, jolla oli kovin musta iho ja erittäin pikkuiset, kirkkaat silmät, "minä olen Indialainen ja uskon tuohon isoon kultaiseen rubinisilmäiseen kuvaan Delhin temppelissä."
"Minulla ei ole mitään uskontoa", tunnusti pitkä, punaisella turbanilla varustettu neekeri, irvistellen valkoisia hampaitansa; "heillä ei ole minun maassani mitään semmoista; mutta jos minä olisin ennen kuullut sinun jumalastasi, Kalidas, olisin uskonut häneen."
"Melkeinpä soisin, että olisin ollut Juutalainen", huudahti Scherirah ajatuksissaan. "äitini oli hyvä nainen."
"Juutalaiset ovat hyvin rikkaita", arveli kolmas rosvo.
"Kun tulet Jerusalemiin, David, saat nähdä kristityitä", jatkoi
Scherirah.
"Nuot kirotut giaurit", huudahti Kisloch, "me olemme kaikki heitä vastaan."
"Valkein kasvoinensa", lausui neekeri.