»En luule, señor», vastasi Miguel, »vaan tiedän.»
»No niin», sanoi Billy, »katsotaanpa!»
»Jos Rozales lähtee», jatkoi Miguel, »niin älkää hiiskuko mitään! Siitä ei olisi mitään apua. Mutta silloin osaamme olla varuillamme, ja jos suinkin voitte, niin hankkikaa meille pari revolveria! Siinä tapauksessa —» Hän kohautti olkapäitään, ja hänen huulillaan väreili heikko hymy.
Heidän puhellessaan lähestyi heitä eräs sotilas ja ilmoitti etteivät he enää olleet vankeja, vaan saivat vapaasti liikkua leirissä. »Mutta», hän lisäsi, »kenraali pyytää teitä pysyttelemään leirin alueella. Kukkuloilla on paljon rosvoja, ja kun te nyt olette hänen vieraitaan, on hän huolissaan teidän turvallisuudestanne.»
Mies puhui espanjankieltä, joten Bridgen oli käännettävä hänen sanansa
Billylle, sillä tämä oli ymmärtänyt ne vain osittain.
»Tiedusta häneltä», pyysi Byrne, »koskeeko tuo määräys minuakin!»
»Hän selittää, ettei se koske», vastasi Bridge kysyttyään sotilaalta. »Kapteeni on muka nyt yksi heistä ja saa mennä ja tulla mielensä mukaan kuten muutkin upseerit. Niin on Pesita käskenyt.»
Billy nousi seisomaan. Sanansaattaja oli palannut vahtipaikalleen päämajaan.
»Näkemiin, kumppani», virkkoi Billy. .»Jos minun on mieli auttaa sinua ja Migiä, on sitä parempi, kuta vähemmän meitä nähdään yhdessä. Poistun luotanne tuonne mustalaisjoukkueeseen ja opettelen istumaan kantapäilläni. Se näkyy olevan yleinen tapa täällä, ja minun on harjaannuttava rosvoksi, kun kerran olen yksi heistä.»
»Hyvästi, vanha veikko! Muista Rioa!»