Rozales pyysi anteeksi ja nousi pystyyn. Vähän ajan kuluttua hän oli
Pesitan puheilla, kertoi tälle epäilynsä ja esitti uuden suunnitelman.
»Älkää lähettäkö minua saattojoukon mukana!» hän neuvoi.
»Lähettäkää kapteeni Byrne!»
Pesita vihelsi sellaiselle ajatukselle.
»Malttakaahan!» pyysi Rozales. »Antakaa muukalaisten lähteä komennettavanaan puolikymmentä valittua miestä, jotka huolehtivat siitä, ettei mikään mene sekaisin. Tuntia ennen päivänkoittoa lähetän edeltäpäin kaksi miestä — parhaat ampujamme. He sijoittuvat meille kummallekin tuttuun paikkaan, ja keskipäivällä palaa kapteeni Byrne joukkueineen leiriin ja kertoo, että heidän kimppuunsa hyökkäsi osasto Villan miehiä ja että molemmat vieraamme ammuttiin. Se on surullista; mutta se ei ole meidän syymme. Me vannomme kostavamme Villalle, ja kapteeni Byrne vihaa häntä, kuten kunnon Pesitalaisen tuleekin.»
»Olette ovela kuin arosusi, hyvä kapteeni», huudahti Pesita. »Tapahtukoon teidän ehdotuksenne mukaan! Saatte mennä. Lähetän noutamaan kapteeni Byrneä ja annan hänelle määräykset huomisen varalta.»
Rozalesin astellessa verkkaisesti tiehensä, nousi Pesitan teltan varjosta hahmo, joka pujahti pimeyteen.
NELJÄSTOISTA LUKU
Väijytys
Ja niinpä Bridge ja Miguel lähtivät seuraavana päivänä aamiaisen syötyään laskeutumaan laaksoon kapteeni Billy Byrnen komentaman turvajoukon saattamina. Vanha asetakki ja leveälierinen hattu — molemmat upseeritoverien lahjoittamat — muodostivat kapteeni Byrnen upseerivaatetuksen. Hänen ratsunsa oli Pesitan sotajoukon hevosaitauksen kookkain. Billy kohosi huomattavasti miestensä yläpuolelle.