»En tee sitä sinun tähtesi, Guy. En menisi kuritushuoneeseen enkä kenenkään muun miehen puolesta. Mutta menen sinne Evan tähden, ja niin tekisit sinäkin.»
»Tiedän sen, mutta en voi sallia sinun tehdä sitä. En ole ihan turmeltunut, Cus!»
»Sinä ja minä emme merkitse mitään. Jos näkisin hänet onnettomana ja nöyryytettynä, koskisi se minuun pahemmin kuin se, että vietän muutamia vuosia kuritushuoneessa. Olen viaton. Vaikka minut tuomitaankin, tiedän olevani syytön, ja Eva tietää sen ja kaikki ganadolaiset tietävät sen. Mutta, Guy, on jo liian paljon sekin, jos he alkavat epäillä sinua, ja jos vapaatahtoisesti myönnät syyllisyytesi, uskoo sen pikku siskonikin. Jos joutuisit vankilaan, saattaisi se tuhota hänen elämänsä — se tuhoaisi sen. Enää ei mikään voisi tulla hänelle ennalleen. Mutta jos minut tuomitaan istumaan muutamiksi vuosiksi, merkitsee se hänelle vain eroa vejestä, jonka hän tietää syyttömäksi, ja johon hän edelleen luottaa yhtä ehdottomasti kuin ennenkin. Hän ei tuntisi nöyryytystä — hänen elämänsä ei särkyisi. Ja minun palatessani olisi kaikki ennallaan. Jos sinä menet, ei mikään ole palatessasi samoin kuin ennen. — Ei voi koskaan enää olla samoin. Sinä et saa mennä!»
»En voi sallia sinun mennä ja kärsiä rangaistusta minun teoistani, samalla kun itse olen vapaana!»
»Sinun on sallittava — se on helpoin keino. Saamme kaikki kärsiä sinun rikkomuksestasi — ne, jotka rakastavat meitä, joutuvat aina kärsimään meidän synneistämme. Mutta sanonpa sinulle, etten luule sinun jäävän rankaisematta, jos minä menenkin vankilaan tämän tähden. Sinä kärsit enemmän kuin minä. Kärsit enemmän kuin sinun olisi kestettävä, jos itse joutuisit kuritushuoneeseen. Mutta sitä ei voi auttaa. Kysymys on siitä, onko sinussa kylliksi miestä tehdäksesi tämän Evan tähden. Sinun on uhrauduttava enemmän kuin minun.»
Evansin kurkkua kouristi, ja hän koetti puhua. Kului vähän aikaa, ennen kuin hän sai mitään lausutuksi.
»Hyvä Jumala, Cus, mieluummin menisin itse!»
»Tiedän sen.»
»En enää milloinkaan voisi kunnioittaa itseäni. En koskaan enää voi katsoa kunnon ihmistä silmistä silmiin. Joka kerran kun näen Evan, äitisi tai everstin, ajattelen: ’Sinä halpa koira, sallit heidän poikansa mennä kuritushuoneeseen oman rikoksesi tähden!’ Oi, Cus, älä vaadi minua tekemään sitä! Täytyy olla joku muu keino. Ja — ja, Cus, muista Gracea! Olemme unohtaneet Gracen. Kuinka kipeästi Graceen koskee, jos sinut tuomitaan!
»Se ei merkitse Gracelle mitään, ja sinä tiedät sen. Kukaan meistä ei enää merkitse hänelle paljoa.»