»Jumaliste!» hän kivahti, iskien nyrkkinsä pöytään.
»Mikä hätänä?» kummasteli Grace.
»Niinpä niin, eiköhän tuo satu sinuun?» huudahti Crumb.
»En ole koskaan asettanut sinua sen yhteyteen!»
»Mitä tarkoitat?»
»Tämä Pennington saattaa olla viaton, mutta minäpä tiedän, kuka on syypää.»
»Mistä sen tietäisit? En ymmärrä sinua. Miksi katsot minuun tuolla tavoin?»
»Siinä sitä ollaan!» intoili mies. »Ja sinä kun olet laverrellut minulle, kuinka kunniallisia omaisesi ovat ja kuinka he muka kuolisivat, jos tietäisivät sinun silloin tällöin nuuhkaisevan hieman kokaiinia! Niinpä niin, eikö tuo satu sinuun? Oletpa tosiaankin hieno saarnaajaksi!»
»En käsitä sinua ollenkaan», sanoi tyttö. »Mitä tämä asia liikuttaa minua? En ole herra Penningtonin sukulainen, mutta vaikka olisinkin, ei sillä olisi väliä, sillä varmasti hän ei ole tehnyt mitään sen tapaista. Pennington viinan kaupustelijana! Onpa sekin ajatus! Onhan heillä rahaa enemmän kuin tarvitsevat ja on aina ollut.»
»Vankilassa ei pitäisikään olla Penningtonin», selitti mies, »vaan veljesi.»