»Seis, herra ritari!» huusi ylimys. »Kuningatar haluaisi henkilökohtaisesti kiittää teitä siitä, että niin urheasti puolustitte häntä.»
Aina herkkänä tuntemaan tilanteen huumorin Norman of Torn pyöräytti ratsunsa ympäri ja palasi kuningattaren lähetin mukana.
Saavuttuaan hänen majesteettinsa eteen Tornin henkipatto kumarsi syvään satulan nuppinsa ylitse.
»Olette omituinen ritari, kun pidätte kuningattaren hengen pelastamista niin mitättömänä seikkana, että ratsastatte edelleen edes kääntämättä päätänne ikäänkuin vain olisitte karkoittanut koiralauman juoksukissan kimpusta», virkkoi kuningatar.
»Paljastin miekkani tehdäkseni palveluksen naiselle, teidän majesteettinne, enkä kuningattarelle.»
»Mitä nyt! Haluaisitko vielä vähäksyä tekoasi, jonka me kaikki näimme? Kuningas, puolisoni, palkitsee sinua, herra ritari, jos vain ilmoitat minulle nimesi.»
»Jos mainitsen nimeni, niin kuningas luultavasti mieluummin minut hirttäisi», tokaisi henkipatto nauraen. »Olen Norman of Torn.»
Seurueen kaikki jäsenet katsahtivat häneen säikähtyneinä ja hämmästyneinä, sillä kukaan heistä ei ollut koskaan nähnyt tätä rohkeata rosvoa, jota koko Englannin aatelisto ja ylimystö pelkäsivät.
»Vähäisemmistäkin palveluksista kuin se on, jonka äsken suoritit, on kuningas aikaisemmin armahtanut miehiä», lausui hänen majesteettinsa. »Mutta avaa kypärinsilmikkosi! Haluaisin nähdä niin kuuluisan rikollisen kasvot, joka kuitenkin osaa esiintyä herrasmiehen tavoin ja kuningattarensa uskollisena suojelijana.»
»Ne, jotka ystäviäni lukuunottamatta ovat nähneet kasvoni», vastasi Norman of Torn rauhallisesti, »eivät ole jääneet eloon kertoakseen, mitä ovat nähneet tämän kypärinsilmikon takaa; ja mitä teihin tulee, madame, olen nyt vuoden aikana oppinut pelkäämään, että teille saattaisi koitua onnettomuudeksi, jos näkisitte Tornin paholaisen avatusta kypärin silmikosta hänen kasvonsa». Mitään muuta virkkamatta hän käänsi ratsunsa ympäri ja lasketti neliä takaisin pienen armeijansa luokse.