"Kenties heitä luonnistaa", virkkoi Gahan, "mutta O-Tarilla on paljon sotureita, ja niillä, jotka taistelevat kotiensa ja jeddakinsa puolesta, on aina edullisempi puoli. Oi, Ghek, jospa meillä olisi Gatholin tahi Heliumin isoja sotalaivoja syytämässä säälimätöntä tultaan Manatorin kaduille, silloin kun U-Thor marssii palatsille kaatuneiden ruumiiden ylitse." Hän keskeytti puheensa, vaipuen syviin mietteisiin, ja käänsi sitten jälleen katseensa kaldaneen. "Oletko kuullut mitään joukkueesta, joka pakeni seurassani Jetan-kentiltä — Floranista, Val Dorista ja muista. Miten heidän on käynyt?"
"Kymmenen heistä raivasi tiensä U-Thorin luokse Vihollisten portille, ja he saivat siellä hyvän vastaanoton. Kahdeksan kaatui taisteltaessa matkalla. Val Dor ja Floran luullakseni elävät, sillä varmasti kuulin U-Thorin puhuttelevan kahta soturia niillä nimillä."
"Sepä hyvä!" huudahti Gahan. "Mene siis ulsioiden käytäviä myöten Vihollisten portille viemään Floranille sanoma, jonka kirjoitan hänen omalla kielellään! Tule mukaan! Kirjoitan sanoman."
Läheisessä huoneessa he löysivät penkin ja pöydän, jonka ääreen Gahan istuutui ja kirjoitti marsilaisten omituisilla, pikakirjoitusta muistuttavilla kirjaimilla kirjeen Gatholin Floranille. "Miksi", hän tiedusti lopetettuaan sen, "lähdit etsimään Taraa kiertokäytävää myöten, jossa olimme vähällä kohdata toisemme?"
"Tasor kertoi minulle, missä te olitte tavattavissa, ja koska olen ulsionreikiä sekä pimeitä ja vähän käytettyjä käytäviä myöten tutkinut suurimman osan palatsia, tiesin tarkalleen, mistä ja miten tapaisin teidät. Nämä salaiset kiertoportaat nousevat kellariholveista palatsin korkeimman tornin katolle. Niissä on salaovia joka kerrokseen. Mutta luultavasti ei yksikään elävä manatorilainen tunne niiden olemassaoloa. Ainakaan en ole kertaakaan kohdannut niissä ketään ja olen käyttänyt niitä usein. Olen kolmasti ollut siinä huoneessa, jossa O-Mai viruu, vaikka en tiennytkään mitään siitä, kuka hän oli, enkä hänen kuolintarinastaan, ennen kuin Tasor kertoi sen meille U-Thorin leirissä."
"Tunnet siis palatsin perinpohjin?" pisti Gahan väliin. "Paremmin kuin itse O-Tar tai ainoakaan hänen palvelijoistaan. Se on hyvä! Jos tahdot palvella prinsessa Taraa, teet sen parhaiten liittymällä Floraniin ja noudattamalla hänen ohjeitaan. Kirjoitan ne tähän hänelle lähetettävän kirjeen loppuun, sillä seinilläkin on korvat, Ghek, kun taas sitä, mitä Floranille kirjoitan, ei osaa lukea kukaan muu kuin gatholilainen. Hän selostaa sen sinulle. Voinko luottaa sinuun?"
"En voi milloinkaan palata Bantomiin", oli Ghekin vastaus. "Sentähden on minulla koko Barsoomissa ainoastaan kaksi ystävää. Mitä parempaa voisin tehdä kuin palvella heitä uskollisesti? Saat luottaa minuun, gatholilainen, joka yhdessä kaltaisesi naisen kanssa olet opettanut minulle, että saattaa olla olemassa vieläkin hienompaa ja ylevämpää kuin huippuunsa kehittynyt ajatuskyky, johon järjen lakeja noudattamaton sydämen vaikutus ei pysty. Minä lähden."
Kun O-Tar osoitti pientä ovea, kääntyivät kaikkien silmät hänen viittaamaansa suuntaan, ja soturien kasvoista kuvastui suuri hämmästys, kun he tunsivat molemmat juhlasaliin astuneet henkilöt. Ovella oli I-Gos, ja hän raahasi perässään naista, jonka suussa oli kapula ja jonka kädet oli sidottu selän taakse sitkeällä silkkinuoralla. Hän oli orjatar Tara. I-Gosin hihitys särki huoneessa vallitsevan hiljaisuuden.
"Hi, hi!" hän kirskui. "Mihin O-Tarin nuoret soturit eivät kykene, sen suorittaa vanha I-Gos yksin."
"Vain korphal voi vangita korphalin", murahti yksi niistä päälliköistä, jotka olivat paenneet O-Main huoneistosta.