"Kaor, ystävät!" hän huudahti pysähtyessään heidän joukkoonsa, mutta hänen ystävällinen tervehdyksensä sai vastaukseksi vain joitakuita juroja nyökkäyksiä, "Oletteko kuullut uutisia?" hän jatkoi lannistumatta kohtelusta, johon hän alkoi tottua.
"Mitä — onko O-Tar nähnyt ulsion ja pyörtynyt?" kysäisi I-Gos leveän purevasti.
"Miehiä on kuollut vähäisemmistäkin sanoista, vanhus", muistutti
E-Thas.
"Minua ei mikään vaara uhkaa", vastasi I-Gos, "sillä en ole Manatorin jeddakin uljas, kansan suosiossa oleva poika."
Se oli tosiaan peittelemättömän valtiopetoksellista puhetta, mutta E-Thas ei ollut sitä kuulevinaankaan. Välittämättä I-Gosista hän kääntyi muiden puoleen. "Tänä yönä O-Tar menee O-Main huoneeseen etsimään Turan-orjaa", hän virkkoi. "Hänen mieltään pahoittaa, ettei hänen sotureillaan ole kylliksi rohkeutta niin vähäiseen tehtävään ja että heidän jeddakinsa on senvuoksi pakko vangita halpa orja." Tämän pistosanan jälkeen E-Thas jatkoi matkaansa levittämään tietoa palatsin muihin osiin. Tosiasiallisesti hänen lauseensa jälkiosa oli kokonaan hänen omaa keksintöään ja hän nautti suuresti esittäessään sen vihamiestensä apeudeksi. Hänen erottuaan pienestä miesryhmästä huusi I-Gos hänen jälkeensä: "Millä tunnilla O-Tar aikoo käydä O-Main huoneistossa?"
"Kahdeksannen zodan lopulla" [noin kello 1 yöllä maapallon aikaa], vastasi palatsin hoitaja ja meni menojaan.
"Saamme nähdä", sanoi I-Gos.
"Mitä saamme nähdä?" tiedusti muuan soturi.
"Saamme nähdä, käykö O-Tar O-Main huoneessa."
"Miten?"