Katkonaisesta unesta herännyt tyttö tuli kehnon asumuksensa oviaukolle levottomana tästä öisestä hälytyksestä.
»Täällä olen minä, Larry», kuiskutti Divine. »Oletko pukimissa?»
»Kyllä», vastasi Barbara ja astui kuutamoon. »Mitä tahdot? Mitä on tapahtunut?»
»Me aiomme saattaa sinut pois Simmsin luota — Theriere ja minä», selitti mies, »ja järjestää oman turvallisen leirimme, jossa he eivät voi meitä ahdistaa. Theriere meni muiden kanssa noutamaan ruokavaroja, ja heti heidän palattuaan lähdemme nousemaan vuoristoon. Jos sinun on vielä tehtävä joitakin muita valmistuksia, Barbara, niin joudu, sillä meidän on suoriuduttava täältä mahdollisimman nopeasti. Jos Simmsin väestä joku herää, niin varmasti saamme taistella.»
Tyttö palasi suojukseen säälimään kokoon joitakuita hylystä pelastettuja vaippoja.
Pelastetulla tavarakasalla olivat Theriere, Byrne, Luiseva Sawyer, Punainen Sanders, Blanco ja Wilson valitsemassa niitä tarvikkeita, jotka tahdottiin viedä mukaan. Huomattiin, että ruokavarojen noutamista varten oli välttämättä tehtävä kaksi retkeä, minkä vuoksi Theriere lähetti sakilaisen kutsumaan Milleriä ja Svenssonia.
»Viemme niin paljon kuin kaikki kahdeksan jaksamme vuoren laelle», määräsi hän, »piilotamme sen sinne ja tulemme takaisin hakemaan loppuja. Myöhemmin sitten voinemme siirtää kaikki sieltä leiriin, jollemme ehdi tänä yönä kahdesti käydä siellä asti.»
Toisten odottaessa Byrnen ja molempien muiden paluuta, alkoi yksi
Simmsin leirin nukkujista liikkua.
Heti laskeutuivat kaikki kuusi ryöstäjää äänettömästi laatikkojen ja tynnyrien taakse piiloon. Vain Theriere piti silmiään heidän suojapaikkansa yläreunan tasalla, pitäen silmällä vihollisen liikkeitä.
Mies nousi istumaan ja silmäili ympärilleen. Hän oli Ward.