Fembeni suhtautui häneen peläten, sillä jos naista kuulustellaan, niin kuka tietää, mitä hän sanoo? Ja miehelle oli jokseenkin samantekevää, olipa hänellä yksi vaimo tai neljäkymmentä.
Sinä iltana oli turhaa etsiä enää Okoa, minkä vuoksi Sanders souti joen poikki kuulustelemaan vastakääntyneen vaimoja.
Hän tapasi yhden vaimon, joka suhtautui tulevaan muutokseen melko tyynesti, ja kolme, jotka olivat pahoillaan ja äänekkäitä.
— Herra, sanoi yksi näistä kolmesta sellaisella julkealla äänellä, jonka kuulee vain alkuasukasnaisilta, — tämä valkea noita on ottanut meidän miehemme…
— En kuule oikein hyvin, sanoi Sanders nopeasti, — mutta olin kuulevinani kuitenkin sanan, josta en pidä.
Hän heilutti keppiään, niin että se vinkui.
— Herra, sanoi nainen, alentaen ääntään ja puhuen vienommin, — tämä jumalanainen on vienyt meidän miehemme.
— Jumalanaiset eivät vie miehiä, sanoi Sanders, — mutta he vaikuttavat heidän mieliinsä niin, että he tulevat paremmiksi miehiksi.
— Fembeni ei tule paremmaksi eikä huonommaksi, sanoi nainen katkerasti, — sillä hän menee metsään öisin; usein hän nousee minun viereltäni, ja kun hän on mennyt, niin tulevat yhdeksän julmaa miestä jostakin läheltä ja ottavat mitä he haluavat.
Hän vaikeni äkkiä. Komissaariin katsovissa silmissä oli kauhua; tuskissaan hän oli puhunut liian paljon.