Ruth Glandynnellä oli suunnaton luottamus Sanaan, joka on tehnyt marttyyreja.
— Et saa epäillä, Fembeni, sanoi hän vaivalloisella isisin murteellaan, — sillä Valossa, jonka Sana tuo, kaikki asiat selvenevät sinulle.
He olivat kuulomatkan päässä lähetysasemalta kulkien metsään päin.
Tyttö luki pieniä otteita mukanaan olevasta kirjasta ja oli niin syventynyt asiaan, ettei huomannut heidän sivuuttaneen hajallaan olevia puita, aarniometsän alkua.
Huomatessaan sen hän kääntyi.
— Kerron sinulle enemmän, Fembeni, sanoi hän.
— Neiti, kerro nyt heti, sillä Sandi on pannut minut epäilemään, sanoi
Fembeni.
Tyttö rypisti kulmiaan. Millaista epäuskoa saattaa materialisti kylvää! Hän oli pitänyt Sandersista. Nyt tällä hetkellä hän melkein vihasi häntä.
— On valkeita miehiä, jotka epäilevät, sanoi hän, — ja jotka sirottelevat okaita tielle…
— Tämänkin olen ostanut sinulle, sanoi Fembeni, — ja maksanut siitä säkillisen suolaa.