Hän kertoi halukkaasti ystävyydestään Sandersiin, ja tyttö oli innokas kuuntelija. Sitä paitsi oli hän sinä päivänä antanut Bosambolle suuren kantamuksen norsunluuta vietäväksi kotiin.
— Minun veljeni Sandi, sanoi Bosambo, — on jo tyytyväinen; hän rakastaa sinua ja on jo puhunut minulle sinusta. Luulen, että hän rakastaa sinua enemmän kuin minua — sillä sinä olet nainen, ja Sandi on huokaillut monta päivää sinun tähtesi.
Tyttö kuunteli loistavin silmin. Uusi ja huikaiseva ajatus johtui hänen mieleensä. Bosambo lähti sinä iltana kylvettyään enemmän pahaa siementä kuin tavallinen alkuasukas koko elämänsä aikana.
Kului kuusi kuukautta, ennen kuin nähtiin Bosambon työn tulos. Sanders tuli pohjoiseen tarkastusmatkallaan, ja niin hän saapui myös Shushaan.
Kaikki oli joella järjestyksessä, ja hän oli tyytyväinen. Hänen kokeensa oli onnistunut paremmin kuin hän oli odottanut.
— Kuningatar, sanoi hän istuessaan tämän kanssa katetussa palavermajassa.
Tyttö hymyili hermostuneesti.
— Herra, rakkaudesta sinuun olen tehnyt sen, sanoi hän, ja Sanders, joka oli liehittelylle kuuro, otti hänen äänensävynsä lämpimyyden vastaan punastumatta.
— Sillä olen ajanut pois monta rakastajaa, jatkoi hän, — ja puolisoni, joka on hullu, olen karkoittanut toiseen kylään, ja herra, olen sinun orjasi.
Tyttö laskeutui istuimeltaan ja polvistui Sandersin eteen koko kylän ja kaikkien ihmisten nähden.