Sandi oli kyllin voimissaan tullakseen rannalle »Zairea» vastaan sen palatessa — kyllin voimissaan, vaikkakin komeuden sokaisemana tervehtimään Bosamboa, jolla oli taivaansininen, kullallakirjailtu viitta ja korkea nukkavieru hattu.
Bosambo sipsutteli porraslankkua pitkin heiluttaen messinkihelaista keppiä ja laulaen laulua, jota Rannikon krulaiset laulavat, kun ovat saaneet palkkansa ja joutuvat maihin laivastaan.
Hän oli kovin kaunisteltu — hänen hiuksissaan oli sulkia, ja helminauha helminauhan vieressä riippui hänen kaulassaan.
— Olen tappanut Tolonin, sanoi hän, — aivan kuin herranikin olisi tehnyt — hän käänsi kasvonsa minusta poispäin ja sanoi, että »on kunniallista kuolla sinun sylissäsi, Bosambo», ja hän päästeli tämäntapaisia ääniä…
Ja Bosambo matki ihmeteltävästi.
— Jatka, sanoi Sandi nopeasti.
— Myöskin olen lähettänyt isisiläiset ja akasavalaiset kotiinsa odottamaan sinun ylhäisyytesi tuomiota, niin kuin olisit itsekin tehnyt, herra.
Sandi nyökkäsi.
— Entä nämä? kysyi hän osoittaen päällikön koristuksia.
— Nämä minä varastin Tolonin leiristä, sanoi Bosambo.