Jos hän tahtoi, niin laiva pyörsi vasemmalle tai oikealle rannalle — jos hän halusi, niin laiva kulki suoraan yön tuloon asti, jolloin puunottopaikka oli hänen lähin päämääränsä.
Ennen yön tuloa, myöhään iltapäivällä, hän saapui puunottopaikalle, johon hän oli vuosi sitten kaadattanut kymmenen puuta jättäen ne kevääksi kuivumaan. Kahden tunnin ajan »Zairen» miehet sahasivat ja pilkkoivat kaadettuja puita pinoten ne alakannelle.
Yöllä »Zaire» jatkoi matkaa. Ruorimiehen oikealla puolen oleva suuri lamppu sähisi ja paukkui, kun Sanders väänsi siihen sähkövirran, ja valkea valoviuhka levisi laivan eteen. Se tarkkasi vettä huolellisesti — suuri, vakaa silmä, joka katsoi tarkoin riuttoja ja hiekkasärkkiä.
Puolenyön tienoissa Sanders pysähtyi hieman levähtääkseen.
Hän tuli Ochoriin iltapäivällä, ja hänen keskustelunsa Bosambon kanssa oli lyhyt.
Illalla hän oli mennyt, ja laiva kulki takaisin Lukalelaan.
* * * * *
Bosambo istui oikeutta elämänsä joka aamu, lukuunottamatta niitä, joina Koraani kielsi työn ja huvittelun ja jotka hän puolinaisesti tiesi, mutta joita hän toisaalta kuitenkin noudatti — hänen vaimonsa oli muhamettilainen ja oli tehnyt isännästään kuuliaisen, vaikkakin huolettoman käännykin.
Ramadanin paaston aikaan Bosambo ei tehnyt työtä, vaan pakeni metsän yksinäisyyteen, johon hän edellisenä päivänä jo vei niin suuren ruoka- ja juomavaraston, että se varmasti riitti pitkällisten kahdenkymmenenneljän tunnin ajaksi. Sillä vaikkakin hän mielellään huvitti vaimoaan, ei hän sitä tehnyt silloin, kun siitä ei hänelle itselleen ollut hupia.
Sandersin käynnin jälkeisenä aamuna Bosambo istuutui leikkauksin koristetulle tuolilleen — joka oli lahja Sandersilta — maalattu punaisen, vihreän ja keltaisen kirjavaksi (maali myöskin oli lahja Sandersilta, vaikkakaan tämä ei itse sitä tietänyt), ja käsitteli kansansa pikku vastoinkäymisiä.