Kahden miehen istuessa kiemurtelevan vangin vatsalla hän ohjasi purren rantaan.

— Viekää hänet maihin, sanoi komissaari, ja onneton uhri raahattiin maihin siekailuitta.

— Sitokaa hänet puuhun ja valmistautukaa ruoskimaan, käski Sanders.

He sitoivat hänen kätensä nuoren kumipuun ympäri ja paljastivat olkapäät. Sanders seurasi heitä kädet taskuissa, pää rinnalle painuneena, sillä yht'äkkiä oli aurinkoiselle taivaalle noussut pilvi, joka riisti kaiken valoisuuden hänen virallisesta elämästään.

Miesten lopetettua valmistelunsa Sanders läheni vankia, joka oli nyt hieman peloissaan ja sammalsi puhuessaan.

— Miksi sinua sanotaan mies? kysyi komissaari.

— Ifambi Mwakaksi, uikutti sidottu mies, — tavallisesti Mwafambaksi —
Paholaisten putouksen kylästä.

— Mwafamba, sanoi Sanders, — kun olet isisiläisiä, niin tiedät jotakin minusta ja tavoistani.

— Herra, olen nähnyt sinut ja tunnen tapasi, sanoi mies.

— Ja kun minä sanon: »Kuolema», niin mitä minä tarkoitan?