Jordon pudisti päätään hiukan rauhattomasti.
— En luule, että meidän asemamme vaikuttaa häneen paljoakaan. Ammett sanoo, että hän on ankara mies ja epämiellyttävä, kun joutuu hänen kanssaan tekemisiin.
Sitten he ryhtyivät laskemaan retken kustannuksia.
Myymällä huonekalut ja muuttamalla täysihoitoon se voitaisiin tehdä. Jordon voisi jättää vaimolleen viisikymmentä tai kuusikymmentä puntaa, joka riittäisi tarkasti hoitaen vuodeksi. Lopun hän voisi sijoittaa tavaroihin, joista onnekas kauppias oli laatinut luettelon.
Joitakin viikkoja myöhemmin Jordon otti tuon tärkeän askelen.
Hän matkusti Liverpoolista mukanaan varasto helyjä ja kankaita, ja kun hennon, itkevän vaimon hahmo laiturilla hämärtyi hämärtymistään, niin hän tunsi, niinkuin kaikki miehet ennemmin tai myöhemmin tuntevat, että kuoleman tuska ei ole suurin inhimillisistä kärsimyksistä.
Hän vaihtoi laivaa Grand Bassamissa, ja nyt laiva oli pieni.
Hän ei uskonut suunnitelmiaan miehille, joita oli laivalla — valkopukuisia suurjuoppoja —, mutta se, mitä hän kuuli Sandersista, saattoi mielen apeaksi.
Sanders meni rannalle tapaamaan laivaa, joka tavallisesti toi postin.
Pitkä nuori mies hyppäsi laivasta, ja matkalaukku seurasi perässä. Sanders katsoi tulokasta epäluuloisesti. Hän ei pitänyt vieraista — tämä hänen sääntönsä oli tunnettu Dakarista Mossamedesiin asti, ja sananparsi »Sandersin tervehdys» oli tullut aivan yleiseksi.