Hän vääntelehti tuskissaan sinne tänne, sillä Bosambolla oli lapsen sydän, ja hänen pieni poikansa, joka oli elänyt vain muutaman päivän, oli koko hänen elämänilonsa keskipiste.
— Jumala olkoon kanssasi, Bosambo veljeni, sanoi Sanders hiljaa ja laski kätensä mustan miehen kumartuneille hartioille, — nämä asiat ovat määrätyt aikojen alusta.
— Niin on kirjoitettu, sanoi Bosambo nyyhkytystensä lomassa ja tarttui herransa käteen.
* * * * *
Sanders kääntyi myötävirtaan, ja sinä iltana, kun hän laittautui makuulle, päällikön suru oli tuoreena hänen mielessään.
Ennen vuoteeseen menoaan hän otti taskustaan kirjeen, repi sen sataan palaan ja heitti ne hytin ovesta jokeen.
Sitten hän meni vuoteeseensa ja sammutti valot.
Hän ajatteli Isisin nuorta miestä, ja hän ajatteli Bosamboa.
— Jumalan kiitos, etten ole naimisissa, sanoi hän ja nukahti.