Väki ei ollut palannut, eivätkä vakoojat olleet kuulleet mitään heistä.
Hän lähetti Abibun metsään etsimään heidän jälkiään, eikä hausakersantti kohdannut mitään vaikeuksia, sillä metsästä kahden mailin päästä hän löysi vanhan miehen, joka oli kuollut matkalla, ja vähän kauempaa hän löysi vanhan naisen, myöskin vainajan.
Sanders meni katsomaan ruumiita. Niissä ei ollut mitään väkivallan merkkejä. He olivat nähtävästi kuolleet väsymyksestä.
— Päivänkoitteessa lähden heidän jälkeensä, sanoi Sanders, — ja otan mukaani kymmenen miestä, sinä saat valita hyviä kävelijöitä.
Hän otti muutaman tunnin unen ja ennen päivänkoittoa Abibu toi hänelle kupin teetä, jota ilman Sanders ei milloinkaan aloittanut päiväänsä.
Sanders, jossa ei ollut grammaakaan liikaa lihaa, oli oivallinen kävelijä, ja joukko eteni kaksitoista mailia ennen puolta päivää — se ei ollut helppo tehtävä, sillä metsätie ei ollut juuri muuta kuin ruohon peittämä polku. Joukko lepäsi päivän kuumat tunnit ja jatkoi matkaansa kello kolmelta.
He saapuivat leiripaikalle, jossa tulisijat vielä olivat lämpimät ja jossa kaksi vastaluotua hautaa osoitti, mitä merkitsee, kun iäkkäitä ja kivulloisia äkkiä ruvetaan rasittamaan.
Yhdeksän aikaan sinä iltana, kun Sanders jo mietti leiriytymistä, hän näki tulien loisteen edessäpäin ja jatkoi matkaansa.
Lukuisat nuoret puut estivät leirin näkymästä, ja joukkueen oli kuljettava kiertotietä päästäkseen aukeamalle, jolla ihmiset olivat.
Mykistyneen komissaarin silmien eteen avautui omituinen näky.