Hän oli hyvin musta, hyvin musta, mutta hänen käytöksensä oli vaivaton ja maltillinen.
Hän nyökkäsi hymyillen Sandersille ja ojensi velton käden.
— Ah, herra komissaari, sanoi hän virheettömällä englannin kielellä, — olen kuullut teistä paljon.
— Ylös siitä tuolista! sanoi Sanders, josta pikkuasiat eivät olleet mainitsemisen arvoisia. — Ja nouskaa, kun tulen luoksenne! Mitä haluatte?
Pastori Kenneth nousi vikkelästi, hän käsitti tilanteen niin nopeasti, ettei sitä arvaa se, joka ei tiedä, kuinka syvä on sivistyneen raakalaisen sivistys.
— Olen lyhyellä käynnillä, hän sanoi nöyrällä äänellä. — Otan rannikon pikku kaupungit ja kylät pitäen jumalanpalveluksia ja pyydän lupaa saada puhua alaisillenne ihmisille.
Tämä ei ollut se puhe, jonka hän oli valmistanut. Hän oli tullut suoraan Englannista, jossa hän oli Bayswater-yhdistyksen päämiehiä ja jossa myös hänen jumaluusopilliset saavutuksensa olivat tehneet hänet huomatuksi ja melko kuuluisaksi laajemmissakin piireissä.
— Saatte puhua alaisilleni, sanoi Sanders, — mutta ette saa häiritä kanomiehiä ettekä hausoja, koska he ovat profeetanuskoisia.
Saaden tasapainonsa takaisin lähetyssaarnaaja hymyili.
— Viedä valoa pimeihin paikkoihin… aloitti hän.